Tekstit

.....yritykseksi meni....kepponen....

Kuva
Nyt taas kun ollaan keväässä muistini hakeutuu vääjäämättä sinne kotikylään Unarinjärven rantamille.Kohta Unari alkaa taas tulvimaan, mutta enää siellä selällä eivät puksuttele uiton moottoriveneet niin kuin ennen.
Järven rannat silloin minun nuoruudessani olivat tulvillaan erikokoisia puutavaralanssia joita nuo hinaajat aina kävivät hakemassa ja hinasivat ne Meltausjokisuulle josta ne päästettiin virran mukaan kohti Ounasjokea.
Oli vuosi -60.Sinä talvena ajettiin tukkeja ja pöllejä myös kylän rantaan ”Takakaaviin”.Siitä tulikin kohtalaisen suuri lanssi.Meidän porukka sai silloin keväällä urakan tehdä tuon lanssin ympärille ns. ”varauspuomituksen” että puutavara ei karkaa sitten kun vesi alkaa nousemaan.
Minä olin silloin 10- vuotias ja olin sitä puomitusta tekemässä isoveljeni Taiston ja Iipon kanssa.
Hommassa meni monta päivää senaikaisten puutavarakairien kanssa.Tukin molempiin päihin piti tehdä reikä jonka läpi ujutettiin jämerät rautalenkit jotka puutavarayhtiö meille toimitti …

....Isä, Pappa, Ukki, Vaari.....

Kuva
Isä, Pappa, Ukki, Vaari
Tänään,- kuten muinakin päivinä minä olen noita kaikkia……tai minun ainakin periaatteessa pitäisi olla.
Taas tänä keväänä on on tulossa äitienpäivä ja tiedän että minun ’Entisiäni’ muistetaan silloin sekä puhelimella ja kortein. Itsekin olen niin tehnyt tähän saakka. En vain tiedä kuinka tänä vuonna, kun en oikein tiedä ”lämmittääkö” ne enää ketään kun vastauksia niihin en juurikaan saa…. Tunnustan että itsekin olen laiska soittelemaan ja ottamaan yhteyttä sukulaisiini ja jopa omiin lapsiini.Se ei todellakaan tarkoita sitä etteivätkö he olisi minun ajatuksissa. Lapseni ja lastenlapseni ovat tärkeintä mitä minun maailmassani ja elämässäni enää on. Sitä vain en tiedä olenko minä enää lapsilleni yhtä tärkeäkuin he ovat minulle. He ovat jopa minuakin laiskempia ottamaan minuun yhteyttä.
Aika usein kyllä olen tuolla Skypellä yrittänyt soitella esim. Tyttärelleni tuonne Espanjaan missä he tällä hetkellä miehensä kanssa asuvat. Huomaan kyllä niistä login ’kuittauksist…

.....syy ja seuraus....

Kuva
Tänä päivänä olen melko lailla Romu mieheksi.Selkärankani on kokolailla ja kauttaaltaan kulunut ja toisinaan vieläkin myös aika kivulias. Viime aikoina olen alkanut panna merkille että myös lonkat ja polvet kipuilee jo nekin melko lailla.
No, tulen kuitenkin noiden kanssa toimeen kun osaan jo varoa tiettyjä toimia ja liikkeitä jotka sitä kipua yleensä aiheuttaa. Jouduin jäämään työeläkkeelle jo reilun 50- vuoden ikäisenä kun jopa istumatyö alkoi käydä ylivoimaiseksi.
Olisin suht helposti päässyt eläkkeelle jo reilun 20- vuotta aikaisemmin juuri noiden minun selkävaivojeni ja kehossani jylläävän ”reumatekijän” vuoksi, mutta siihen en sentään itse suostunut.Sen sijaan aloin ottamaan selvää saisinko Kelasta kustantajan jos lähtisin itseäni kouluttamaan lisää.
Sillä hetkellä työskentelin RKP:llä koneistajana mutta se työ alkoi käydä minulle ylivoimaiseksi niiden jatkuvien kiputilojen ja tulehduksien vuoksi.
Lopulta ilmeisestiniiden monien lääkäreiden lausunnot ja epikriisit viimein va…

Pikku- E-huoltamon tapauksia

Kuva
Pikku-E-huoltamon tapauksia Koska minulta oikein pyydettiin näitä, niin ajattelin muutamia tuosta täällä kertoa.
Niin kuin kaikki jo tietävät, meillä oli ”allekirjoittamattomat sopimukset”’kulman poikien kanssa’ ja se sopimus päti hyvin aina tämän huoltamon loppuun asti.
Kyseinen sopimus käsitti ’poikien’ lämmittelyoikeudet myymälän tiloissa pakkasilla ja molemminpuolinen epävirallinen ’huolenpito’ ja valvonta kaikissa tilanteissa sikäli kun se oli mahdollista.Tämä yhteistyö toimi todella hyvin.Sehän toi myös meille paljon asiakkaita.

Kerran meille ilmoitettiin että poliisi tekee valvontaiskun juurinäille kulmille ja meidän pitää laittaa pesuhalli kiinni erään viikonlopun aikana.
Ilmoitettiin myös että sinne meidän pesuhalliin oli tulossa valokuvaajia.Valokuvaaja olisi myös tien vastakkaisella puolella hotelli Polarin vinttikerroksissa kuten myös jossakin Lapinmaan kiinteistön tiloissa jossa on näkymä noille ”kulmille”.

Tuli kyseinen viikonloppu ja juuri silloin ”Kulma” puhdistui …

Poju

Kuva
Kuten jo aiemmin olette lukeneet, viimeisinä vuosinani ennen Ruotsiinlähtöä minulla oli oma nimikkhevonen "Poju"- nimeltään.
Ainakin kahtena talvena kolusimme yhdessä monetkin savotat. Veljeni Taisto ajoi hiukan suurikokoisemmalla hevosella jonka nimi oli "Putte" ja yleensä olimme kussakin savotassa yhdessä.
Ystävystyimme Pojun kanssa erityiseksi kaksikoksi ja minusta tuntui että se osasi jopa lukea minun ajatukset. Ei meillä Puttenkaan kanssa ollut pahat välit koska aina kun vein talilleille makupaloiksi kuivunutta leipää, annoin sitä myös Puttelle.
Noiden "kämppäiltojen aikana me yleensä vuorottelimme Taiston kanssa "appeen" teossa iltaisin ja silloin tehtiin appeet aina molemmille hevosille.
Ainakin minulla asiaan myös kuului että samalla harjasin molempien hevosten päivällä ajossa hikeentyneen turkin molemmilta hevosilta. Pojun kanssa kuitenkin aina 'juttelin' enemmän samalla, olihan se minun kaveri. Siitä juttelusta se tykkäsi erityises…

....ei huolta, väärä hälyytys....

Kuva
Käväisin siinä viimeisessä…….no, ”palikkatesteissä” ja sekin meni mielestäni erinomaisesti. Sen jälkeen noin parin tunnin päästä pääsin kuulemaan neurologian ’päätohtorin’ löydöksiä- eli tuloksia näistä kaikista kokeista mitä minusta on otettu tämän reilun kuukauden aikana.
Yhteenvetona niistä kaikista, minä en ole sekoamassa eikä minulla ole Epilepsiaa, vaikka siellä ensiapupolilla heti otettuna tietyt kokeet niin ’arvelivatkin’. Eikä päässäni ole kasvaimia.
Tämän ylilääkärin tulkinta oli että se oli seurausta siitä minun älyttömästä valvomisesta ja siitä että en ollut muistanut juoda nestettä. Minähän valvoin niiden jalkapallon mm- kisojen vuoksi ja suorien lähetysten jälkeen katsoin Areenalta vielä päivän aiemmat matsit.
Viimeistäänkin nyt ymmärrän että tällä iällä kannattaa laittaa nukkumaan silloin kun tuntuu nukuttavan, eikä taistella ”tutkainta vastaan” niinkuin minä tein. Huomasin että tietyssä pisteessä lakkaa jopa nukuttamasta ja sitä tuntee itsensä ihan pirteäksi, mutta…

.....huolettaa, masentaa.....

Kuva
Tullessani sairaalasta takaisin kotiin alkoi minulla tuolla päässä pyöriä kaikenlaisia ajatuksia.  ’Entäs jos minulla on sittenkin tuolla päässä jokin kasvain. Oliko tämä nyt sitten tässä.’ No, kaikki tuo selviää sitten magneettikuvauksessa johon minut määrättiin 30.7. Kuvaavat sielllä koko ukon päästä varpaisiin kaulan verisuonia myöten.
Täytyy sanoa että koskaan en ole tuntenut itseäni näin yksinäiseksi ja hieman pelokkaaksikin kuin nyt tämän kuukauden aikana. Nyt jos koska olisin tarvinnut viereeni sen toisen ihmisen turvaa ja vaikkapa vain antamaan minulle uskoa. Puhekaveri olisi ainakin nyt ollut myös rautaa.

Kun silloin aikanaan perustin perheen v- 70, niin ajatuksenani naivisti oli myös oman ja kumppanini vanhuuden turvan varmistaminen. Eläkepäivinämme huolehtisimme toisistamme ja pitäisimme huolta toistemme hyvinvoinnista.
Niin vain oikeasti ei ollut tähtiin kirjoitettu. Kuten ei ollut myös seuraavankaan avioliittoni kohdalla, eikä myöskään niiden muutamien avoliittojenkaan koh…