Tekstit

....ei huolta, väärä hälyytys....

Kuva
Käväisin siinä viimeisessä…….no, ”palikkatesteissä” ja sekin meni mielestäni erinomaisesti. Sen jälkeen noin parin tunnin päästä pääsin kuulemaan neurologian ’päätohtorin’ löydöksiä- eli tuloksia näistä kaikista kokeista mitä minusta on otettu tämän reilun kuukauden aikana.
Yhteenvetona niistä kaikista, minä en ole sekoamassa eikä minulla ole Epilepsiaa, vaikka siellä ensiapupolilla heti otettuna tietyt kokeet niin ’arvelivatkin’. Eikä päässäni ole kasvaimia.
Tämän ylilääkärin tulkinta oli että se oli seurausta siitä minun älyttömästä valvomisesta ja siitä että en ollut muistanut juoda nestettä. Minähän valvoin niiden jalkapallon mm- kisojen vuoksi ja suorien lähetysten jälkeen katsoin Areenalta vielä päivän aiemmat matsit.
Viimeistäänkin nyt ymmärrän että tällä iällä kannattaa laittaa nukkumaan silloin kun tuntuu nukuttavan, eikä taistella ”tutkainta vastaan” niinkuin minä tein. Huomasin että tietyssä pisteessä lakkaa jopa nukuttamasta ja sitä tuntee itsensä ihan pirteäksi, mutta…

.....huolettaa, masentaa.....

Kuva
Tullessani sairaalasta takaisin kotiin alkoi minulla tuolla päässä pyöriä kaikenlaisia ajatuksia.  ’Entäs jos minulla on sittenkin tuolla päässä jokin kasvain. Oliko tämä nyt sitten tässä.’ No, kaikki tuo selviää sitten magneettikuvauksessa johon minut määrättiin 30.7. Kuvaavat sielllä koko ukon päästä varpaisiin kaulan verisuonia myöten.
Täytyy sanoa että koskaan en ole tuntenut itseäni näin yksinäiseksi ja hieman pelokkaaksikin kuin nyt tämän kuukauden aikana. Nyt jos koska olisin tarvinnut viereeni sen toisen ihmisen turvaa ja vaikkapa vain antamaan minulle uskoa. Puhekaveri olisi ainakin nyt ollut myös rautaa.

Kun silloin aikanaan perustin perheen v- 70, niin ajatuksenani naivisti oli myös oman ja kumppanini vanhuuden turvan varmistaminen. Eläkepäivinämme huolehtisimme toisistamme ja pitäisimme huolta toistemme hyvinvoinnista.
Niin vain oikeasti ei ollut tähtiin kirjoitettu. Kuten ei ollut myös seuraavankaan avioliittoni kohdalla, eikä myöskään niiden muutamien avoliittojenkaan koh…

....kantapään kautta, huolehtikaa nesteytyksestä!….

Kuva
Olen jostain syystä saanut nyt niin paljon sähköpostia ja kyselyjä voinnistani että pitkän harkinnan tuloksena päätin kuin päätinkin kirjoittaa siitä tänne. Pääsen ehkä helpommalla. Saattaahan tästä olla apua myös muillekin samanlaisten oireiden kanssa painiville.
Eli tällä iällä varsinkin on äärimmäisen tärkeää huolehtia siitä että nauttii nestettä, ja varsinkin näin kuumilla keleillä kuin esimerkiksi tänä päivänä 18.7.2018 on. Itse sain asiassa konkreettisen opetuksen tässä muutama viikko taakse päin. Oli torstai-ilta ja löhöilin tapani mukaan sohvalla katsellen nauhoittamiani ohjelmia.
Huomasin että joissakin asennoissa jäseneni tahtoivat helposti alkaa kramppailemaan. Tämän tästä jouduin välillä nousemaan ja venyttelemään niitä. Ehkäistäkseni noita kramppeja tein itselleni kylmän ’totin’- eli lasillisen ’Diasporalia’ jonka tiedän sisältävän Magnesiumia. Lisäksi nautiskelin vielä suolaista venäläistä metvurstia sellaisenaan muutamia siivuja. Siitä ei kuitenkaan mielestäni ollut m…

....sarkatien paimenpojat ja lehmänmurhaaja....

Kuva
Luultavasti varhaisin ja pelottava lapsuusmuisto joka usein vieläkin tulee uniini ja aiheuttaa minulle sydämen tykytyksiä.
Asuimme silloin vielä siinä kylätienvarren pikkumökissä. Oli jo kesäkuun alun myöhäinen ja lämmin ilta. Isäpuolemme oli tullut sinä iltapäivänä savotalta viikonlopuksi. He äidin kanssa suunnittelivat lähtöä saroille apulannan kylvöön jonne he olivat jo päivemmällä melkein 6-vuotiaan Taiston kanssa käyneet viemässä hevosella apulantasäkit. Luonnollisestikaan me Taiston kanssa emme saaneet lähteä sinne saroille mukaan niihin varsinaisiin kylvötöihin. Taiston piti jäädä minun ’lapsenlikakseni’,- olinhan silloin vasta melkein kolme vuotias. Äiti vakuutti että heillä ei mene siellä kovinkaan kauaa.

Iltayö alkoi jo hämärtyä ja meitä alkoi Taiston kanssa hieman jo pelottaa eikä uni tullut millään. Emme osanneet sytyttää sitä seinällä ollutta öljylamppuakaan.
Kohta Taisto sanoi että: ”meki lähemmä sinne saroille” hän sanoi sinne osaavansa koska hän oli siellä käynyt pä…

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

Kuva
Silloin olin kai kansakoulun neljännellä luokalla ja oli kevättalvea.  Tavan mukaan meillä oli lauantaisin koulusta päästyämme ne tavalliset lauantaipäivän  työtehtävämme jotka meidän piti ehdottomasti tehdä.
Yksi niistä oli hevostallin lannan luominen ja siivoaminen muutenkin.  Toinen miltei yhtä tylsä tehtävä oli saunan lämmittäminen ja huolehtiminen siitä että siellä on puita tarpeeksi. Se oli kuitenkin se mieluisampi tehtävä niistä kahdesta jos sellainen pitää valita.
Meillä olikin veljeni Karin kanssa aina tapana että katsomme ”pitkällä tikulla” kumpi työ lankeaa kullekin.
Sinä lauantaina jouduin minä tallitöihin valitettavasti.
Karilla oli silloin apulainenkin siinä työssä joka kanteli halkoja hänen apunaan. Hän oli kyläkauppiaamme poika, joka oli melkein Karin ikäinen.
No, omalta osaltani sain tallin sonnat luotua ja menin sisälle kuuntelemaan radiota kun sieltä niihin aikoihin tuli ”Lauantain toivotut levyt”.  Muistan sen kappaleenkin mikä sillä hetkellä siellä soi, ”On k…

....vihdoinkin onnistuttiin....

Kuva
Olen jo aiemmin kertonut tuosta minun ja poikieni mäkiharrastuksesta joka oli meille aika tärkeä juttu silloin kun pojat olivat nuoria.
Nyt kun olen seurannut tuon nykyisen mäkimaajoukkueemme rämpimistä suossa niin ihmettelen miksi nämä nykyvalmentajat eivät saa korjattua niitä hyppääjiensä selkeitä virheitä mistä ne ”tynkähypyt” johtuu.
En sano tuota sen vuoksi että itse olisin sen parempi valmentajana, mutta ainakin minä telkkarista katsoessani huomaan mitä virheitä hyppääjät tekevät ennen tuota linkkaa ja linkan jälkeen.  Mielestäni se linkalta lähdön jälkeinen toiminta hyppääjällä on se kaikkein tärkein juttu.  Sen paremmin yksityiskohtiin en kuitenkaan tässä mene.
Minulla muistuu mieleeni  eräs Hopeasompakisa joka silloin oli Seinäjoella.  Meitä oli kolme poikien isää ja olimme siellä kukin yhden poikamme huoltajina….ja valmentajina tietty. Me muutenkin touhuiltiin kolmestaan omana "valmennusryhmänämme" poikiemme kanssa noissa mäkihommissa.  Tultiin Seinäjoellekin sa…

....Irti viinasta....

Kuva
Olen saanut runsaasti kyselyjä ja onpa minulta kyselty neuvojakin siitä kuinka itse aikoinani pääsin irti siitä ”viinanpirusta” joka minua piti otteessaan nuorempana. Ihmiset kaipaavat ”vertaistukea” siinä omassa ongelmassaan ja sen kautta rohkaisevia esimerkkejä omiin taisteluihinsa.
En tiedä kykenenkö ihan sellaiseen tällä tarinalla, mutta oman vaatimattoman tarinani kyllä voin tässä tuosta asiasta asiasta kertoa. Siitä kuitenkin olen itsessäni ylpeä että vaikka tuona aikana ryyppäsin niin hillittömästi, ei minun jokapäiväiset työni koskaan kärsineet siitä.  Koskaan en krapulani vuoksi jäänyt pois töistä. Tiedän kuitenkin että kaukana sekään ei varmasti enää olisi ollut.
Jotenkin minulla kyllä nyt arveluttaa pistää tänne blogiin peräti näin henkilökohtaisia asioita, mutta tämä on jo pitkään ollut niin isona kipeänä ”möykkynä” tuolla minun sydänalassani  ja toivoisin että tämän kirjoituksen jälkeen saisin jopa rauhan ja helpotuksen myös siihen.
Täytyy tässä myös tunnustaa että yrit…