Tekstit

...Syyllisyyden raskas taakka...

Kuva
Olin silloin suunnilleen 11-vuotias. Oli talvi parhaimmillaan ja meillä kotona sillä hetkellä ei ollut minkäänlaista  potkukelkkaa.
Sain kuitenkin aina helposti lainattua Aapolasta nelisen vuotta nuoremman serkkuni Joukon potkukelkkaa että pääsin laskettelemaan sitä Uimavaaran huimaa mäkeä.  Varsinkin keväisin meillä oli kovasti vauhdin hurmaa sillä yöpakkasten jäädyttämällä tiellä. Tuona päivänä se vauhti vain ei kumma kyllä kuitenkaan tyydyttänyt minua.  Sillä kertaahan minulla oli myös Jouko mukana kyydissä. 
Pari kertaa Uimavaaran laskettuamme tultiinkin yhteistuumin siihen tulokseen että se vauhti ei meille riitä. Jouko hieman pelkäsi kun kerroin hälle suunnitelmastani laskea se Kenttävaaran mäki, mutta osasin aina hyvin manipuloida hänet. Niin myös tälläkin kertaa kun kerroin että siinä ei voi olla mitään vaaraa. Se lumen pinta oli vielä niin sopivasti jäässäkin että vauhtia varmaankin piisaisi.
Tietenkinhän me tiesimme- tai lähinnä ainakin minä tiesen että se on suorastaan j…

..."Roju-Penkko" ja hänen 'huollettu' polkupyöränsä...

Kuva
Lapsuuteni- ja nuoruuteni aikaan meidän kylässä asusteli hyväntahtoinen tarinaniskijä ja erittäin taitava suutarinkin töitä tekevä Benjam Keskitalo.Häntä kuitenkin kutsuttiin kylässä arkisesti ”Roju-Penkoksi” syystä, mikä minulle koskaan ei ole selvinnyt.Kyseisen nimen takana voi olla joku monipolvinen selitys, olihan Penkko eläissään jotenkin ”eirityinen”.

Hän oli mielestäni täydellinen klooni Aku Korhosesta, varsinkin rooleissa joissa Aku oli täysin ilmeetön ja yksitotinen.Esimerkiksi minä en koskaan nähnyt Penkon edes hymyilevän kertoessaan niitä hauskoja juttujansa. Hän oli täysin Aku Korhosen näköinen ja oloinenkin.

Hän rakensi aikoinaan itselleen mökinkin Uimaniemen tien varteen ”Leikkausmäen” kylkeen lähelle Honkalan tienhaaraa, mutta ei asunut siinä kuin ehkä muutaman yön.Sanoi että mökissä kummitteli eikä hänellä riittänyt juttuja niiden kanssa raatailemaan yön aikoina.
Hän mieluummin asusteli, milloin Uimaniemessä tai Murtomaassa.

Murtomaassa hän asui paljon minun mummolass…

....Ensirakkaus.....

Pistänpä tässä nyt vähän toisenlaisen päivityksen tänne blogiin.
Tässä on yhden "tuttavani" kertomus omasta elämästään ja varmaan asianosaiset itse osaavat tämän tunnistaa omalle kohdalleen kuuluvaksi. Kerron tämän jutun tässä ikäänkuin minä- muodossa, jotta itsekukanenkin voi tämän mielessään yhdistää sen itse kenellekin kuuluvaksi.  Voit todella käyttää mielikuvitustasi jos tahdot. 😉
Jokainen tahollaan varmasti ovat kokeneet sen oman ensirakkautensa eri vaiheet kaikkine tunnemyrskyineen niin rakkautensa alussa kuin myös lopussa.  Jokainen ihminen on yksilö ja osaa käsitellä omat tunnemyrskynsä omalla tavallaan.


Ensirakkaalleni En ole vuosikymmeniin enää tuntenut sinun erityisen pehmeää....samettista ihoasi. Niin ikään en ole vuosikymmeniin enää tuntenut sellaista kokonaisvaltaista rakkautta jota tunsin sinun kanssasi.
Kukaan ei ole enää herättänyt minussasellaista intohimoa jota tunsin sinun kanssasi.
Me aikanamme olimme "tiimi,"- jonka silloin uskoin naivisti p…

....kesän yhteenveto.....

Kuva
Eipä mennyt kesä kaikilta osiltaan niinkuin olisin toivonut.

Miten paljon vihaankaan kieroilua ja valehtelua ja varsinkin silloin kun kysymyksessä ulkoa päin katsottuna kuitenkin pitäisi olla läheiset ihmiset keskenään.
No, en ala tässä avaamaan tätä "pandoran lipasta" sen enempää. On taas kai tarkoitettu, että kärsin menneen kesän pettymykset omissa nahoissani vaikka minulla olikin paljon odotuksia sen suhteen.

No, soittokeikkaa minulla kuitenkin oli kiitettävästi ja sain maksettua ne raskaat henkilökohtaisen velkajärjestenyn maksuvelvoitteet loppuun toukokuun viimeinen päivä, joten tällä hetkellä tässä kirjoittelee velaton mies.  "Velkapöytäni" on nyt puhdas! Oikeutta myöten nyt olisi ollut juhlan paikka. Entisen elämäni mukaan, olisin vetänyt pitkän kaavan mukaan ja suurinta osaa siinä olisi näytellyt kuningas alkoholi.
Tänä päivänä olen kuitenkin jo parikymmentä vuotta sitten tehdyn "raittiuspäätöksen" mukaisesti niinsanotusti 'raitis mies'. …

.....yritykseksi meni....kepponen....

Kuva
Nyt taas kun ollaan keväässä muistini hakeutuu vääjäämättä sinne kotikylään Unarinjärven rantamille.Kohta Unari alkaa taas tulvimaan, mutta enää siellä selällä eivät puksuttele uiton moottoriveneet niin kuin ennen.
Järven rannat silloin minun nuoruudessani olivat tulvillaan erikokoisia puutavaralanssia joita nuo hinaajat aina kävivät hakemassa ja hinasivat ne Meltausjokisuulle josta ne päästettiin virran mukaan kohti Ounasjokea.
Oli vuosi -60.Sinä talvena ajettiin tukkeja ja pöllejä myös kylän rantaan ”Takakaaviin”.Siitä tulikin kohtalaisen suuri lanssi.Meidän porukka sai silloin keväällä urakan tehdä tuon lanssin ympärille ns. ”varauspuomituksen” että puutavara ei karkaa sitten kun vesi alkaa nousemaan.
Minä olin silloin 10- vuotias ja olin sitä puomitusta tekemässä isoveljeni Taiston ja Iipon kanssa.
Hommassa meni monta päivää senaikaisten puutavarakairien kanssa.Tukin molempiin päihin piti tehdä reikä jonka läpi ujutettiin jämerät rautalenkit jotka puutavarayhtiö meille toimitti …

....Isä, Pappa, Ukki, Vaari.....

Kuva
Isä, Pappa, Ukki, Vaari
Tänään,- kuten muinakin päivinä minä olen noita kaikkia……tai minun ainakin periaatteessa pitäisi olla.
Taas tänä keväänä on on tulossa äitienpäivä ja tiedän että minun ’Entisiäni’ muistetaan silloin sekä puhelimella ja kortein. Itsekin olen niin tehnyt tähän saakka. En vain tiedä kuinka tänä vuonna, kun en oikein tiedä ”lämmittääkö” ne enää ketään kun vastauksia niihin en juurikaan saa…. Tunnustan että itsekin olen laiska soittelemaan ja ottamaan yhteyttä sukulaisiini ja jopa omiin lapsiini.Se ei todellakaan tarkoita sitä etteivätkö he olisi minun ajatuksissa. Lapseni ja lastenlapseni ovat tärkeintä mitä minun maailmassani ja elämässäni enää on. Sitä vain en tiedä olenko minä enää lapsilleni yhtä tärkeäkuin he ovat minulle. He ovat jopa minuakin laiskempia ottamaan minuun yhteyttä.
Aika usein kyllä olen tuolla Skypellä yrittänyt soitella esim. Tyttärelleni tuonne Espanjaan missä he tällä hetkellä miehensä kanssa asuvat. Huomaan kyllä niistä login ’kuittauksist…

.....syy ja seuraus....

Kuva
Tänä päivänä olen melko lailla Romu mieheksi.Selkärankani on kokolailla ja kauttaaltaan kulunut ja toisinaan vieläkin myös aika kivulias. Viime aikoina olen alkanut panna merkille että myös lonkat ja polvet kipuilee jo nekin melko lailla.
No, tulen kuitenkin noiden kanssa toimeen kun osaan jo varoa tiettyjä toimia ja liikkeitä jotka sitä kipua yleensä aiheuttaa. Jouduin jäämään työeläkkeelle jo reilun 50- vuoden ikäisenä kun jopa istumatyö alkoi käydä ylivoimaiseksi.
Olisin suht helposti päässyt eläkkeelle jo reilun 20- vuotta aikaisemmin juuri noiden minun selkävaivojeni ja kehossani jylläävän ”reumatekijän” vuoksi, mutta siihen en sentään itse suostunut.Sen sijaan aloin ottamaan selvää saisinko Kelasta kustantajan jos lähtisin itseäni kouluttamaan lisää.
Sillä hetkellä työskentelin RKP:llä koneistajana mutta se työ alkoi käydä minulle ylivoimaiseksi niiden jatkuvien kiputilojen ja tulehduksien vuoksi.
Lopulta ilmeisestiniiden monien lääkäreiden lausunnot ja epikriisit viimein va…