Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

...ja eteenpäin....

Nyt on tuo minun velkajärjestelyni ”saanut siunauksen” käräjäoikeudessa.  Maksuohjelma alkaa 1.1.2016 Kauan tuossa hakuprosessissa meni ja paperia kului kuten väripatruunoitakin. Ei ole näköjään mikään kevyt prosessi. Mutta kun hommaan noin vuosi sitten ryhdyin, en antanut periksi niistä monista ”lausumavaatimuksista” huolimatta mitä käräjäoikeus asiassa vaati selvitettäväkseen.  En ole tottunut antamaan periksi asioissa mihin oma oikeustajuni minua ajaa ja taaskin sain vahvistuksen omaan intuitiooni.
Paljon tämä ”taistelu” vaatinut minulta!  Olen tehnyt paljon suunnitelmia mitä kulloinkin teen ja missä lähden käymään esimerkiksi, mutta kerta kerralta ne ovat kaatuilleet. Niiden kaatumisilla on ollut yhteinen nimittäjä ”akuutti rahapula”.
Olen aina onnistunut säästämään tuosta ulos-ottomiehen jälkeen jäljellä olevasta eläkkeestäni pienen summan noita tarkoitusperiäni varten, mutta tämän tiimoilla on aina siunaantunut ylimääräisiä maksuja ja velvoitteita ja kassa vain yksinkertaise…

..."ei kahta ilman kolmatta"...

Jos joku on lukenut tätä minun blogia, varmaan muistaa sen minun ”viime vuodesta vielä”
– kirjoituksen jossa paljastin joutuneeni pahoihin velkaongelmiin eri minusta riippumattomien sattumusten vuoksi viimeisen neljän vuoden aikana.
Kerroin siinä että jouduin lopultakin sitten turvautumaan kaupungin velkaneuvontaan jossa päädyimme tekemään hakemuksen josko voisin päästä ”yksityishenkilön velkajärjestelyyn”. Helmikuusta saakka se on ollut vetämässä. 
Heinäkuussa suurin ja mielestäni kieroin velkojani oli tehnyt sinne käräjäoikeuteen lausuman jossa väitettiin minusta ihan pehmoisia!
 Siinä oli muun muassa väittämä että olen kuulemma ottanut velkaa holtittomasti- ja varsinkin ”velkojenmaksuhaluttomuuteni” osoittaa sitä että minulla on ollut alunperinkin suunnitelmissa päästä yksityishenkilön velkajärjestelyyn. Olen kuulemma ollut haluton alunperinkin maksamaan saamiani velkoja takaisin.
Onneksi olin tallentanut kaikki kuitit lyhennyksistä omaan arkistooni jossa selviää kaikki maksupäivät j…

….Positiivista energiaa…..

Kuva
Viime tiistaina 8.8.2015 Lähteentien pirtillä julkaistiin juhlallisesti Maarit Simoskan tuottama levy Lähteentien yhteislaulajien ikivihreistä- ja uudempienkin laulujen kokonaisuudesta.
Levyssä on 24 biisiä jotka ovat minun hanurillani säestämiä ja Viljo Askolan esilaulamia.
Levyn kannet on suunnitellut Kuvataiteilija Tuula Takkinen.

Tilaisuudessa oli valtavasti ihmisiä ja myöskin tiedoitusvälineitä koska tuollaisen levyn tekeminenhän on ennenkuulumatonta.

Noh, pääsinpä taas minäkin mm. radioon antamaan haastattelun ja peräti ihan livenä soittamaankin.
Tällainen julkisuus alkaa jo olla meikäläiselle…..jos ei nyt ihan liikaa niin ainakin kiusallista mielestäni. Vastahan olin tapetilla tuon Pormestarijutunkin kanssa. No, sanottakoon että kyllä minulla on ollutkin paljon noita vastuksia ja negatiivisia sattumuksia tässä ihan ”lähi-elämässä”, joten kyllähän tuo myös mieltä hivelee täytyy myöntää......ja kai minä jotenkin olen ansainnut myös hiukan positiivistakin energiaa. 

Tässä linkki a…

……pienisuuri yllätys

Kuva
22.8.2015 koin jotakin kummallista mutta mukavaa!
19.8.2015 sain puhelun Ounasrinteen asukasyhdistyksen puheenjohtajalta että minut on valittu Ounasrinteen pormestariksi Ounasrinteen asukkaiden hyväksi tekemästäni työstä.

Sanoin että enhän ole enää kolmeen vuoteen asunut edes Kemijoen toisella puolen olevassa kaupungin osassa.
Puheenjohtaja sanoi että siitä huolimatta olen kuulemma jatkanut ”aktiviteettejani” tuon alueen ikäihmisten- ja muidenkin asukkaiden viihtyvyyden hyväksi ja näin tehnyt omalta osaltani Ounasrinnettä tunnetuksi musiikin- ja kuvataiteeni avulla.
Nöyräksi vetää!  Koskaan ennen ei minua ole tällä tavalla muistettu omien harrastuksieni vuoksi! Minä kun en ole tarkoituksella ”touhuilut” tuollaisen kunnian ja maineen vuoksi, vaan siksi että pidän itsekin sellaisesta.

22.8.2015 sitten sain tuon ”viran” ryhmysauvoineen, kaupunginosan avaimineen ja kunniakirjan kanssa Ounasrinnepäivillä.



Totta on että olen aina tykännyt asua enemmän juurikin tuon Kemijoen tuolla puolen…

…..elämästäni tähän asti…..

Kuva
Telkkarissa kysyttiin ihan vasta yhdeltä ihmiseltä ”kadutko elämässäisi mitään ja pyyhkisitkö siitä jotain pois jos se olisi mahdollista”. En edes kuullut mitä kaveri vastasi sillä pääni jo kelasi omaa elettyä elämää ja sen käänteitä.
Kysymys olisi ollut tuollaisessa suorassa lähetyksessä minullekin hyvin osuva, mielenkiintoinen sekä hyvin henkilökohtainen, varsinkin kun peilaan sitä tähän minun tämänhetkiseen elämääni.
Minkälainen ihminen nyt olisin jos nuoruuteni olisi ollut helpompaa ja myöhemmin olisin elänyt elämäni toisin? 
Siitä olen suhteellisen varma että en olisi ainakaan tällainen kuin nyt.
Käsitykseni mukaan oma eletty elämä on ollut minulle se tärkein ”koulutus” mitä olen saanut koskaan käydä. 
Se on muokannut minua ihmisenä ja saanut minussa aikaan ne kaikki ominaisuudet ja opit missä tänä päivänä tunnen olevani vahva. Nuoruuden aikainen elämä on opettanut minut ajattelemaan ja muutenkin pohtimaan asioita…ehkä joskus jopa liikaakin.  Joskus olen ollut liian varovainen…

"positiivinen ongelma"...

Eräällä "laulavalla asiakkaallamme" on aina ollut tapana muistaa meitä laulattajia tuolla Lähteentien pirtillä omalla lahjallaan näin juhlapyhien aattona.  Aina ja poikkeuksetta se lahja on ollut pullo konjakkia tai Ranskalaista brändyä.
Koskaan en ole saanut tuolle kaverille sanottua että minä olen jo vuonna -97 tehnyt päätöksen että en enää "narauta" pullon korkkia tullakseni humalaan. Tietenkin otin taas lahjan vastaan ja olisihan sitä helekutin vaikeaa kieltäytyä etenkin kun tietää että tämä kaveri haluaa kiittää meitä ihan vilpittömästi noista meidän vetämistä lauleloista.  Itse arvostan ja kunnioitan vielä ihan älyttömästi tämän kaverin itse tekemästä urasta.  Hän on ihminen joka omana itsenään on osannut junailla elämänsä siihen malliin että näin eläkeläisenä hänellä ei ole- eikä tule koskaan olemaankaan hätäpäivää.   Eli täydellinen vastakohta meikäläiselle.  ;)
Tykkään tuon kaiken lisäksi hänestä myös ihmisenä ja voin ihan vilpittömästi sanoa että hän on yk…

Väärä hälyytys....

Kuva
Onneksi pelko olikin aiheeton!  Käsitin väärin ne koneet tuossa parvekkeeni edustalla. Kaivoivat vain tuohon liittymään pienen naveron mihin peittivät tuon paksun vesijohdon.  Kuulemma huoltavat vain tämän alueen vesijohtoverkostoa. 

Muutenkin näyttää hyvältä. Tuota läheistä risteysaluetta jyrätään ja tasoitetaan nyt huolella. Nähtävästi ensi viikolla alkaa päällystystyöt ja tämän alueen hirvittävä pölyäminen lakkaa.... tai ainakin huomattavasti vähenee.  Eikä varmaan mene kauankaan kun sama tehdään tuossa kerrostalorakennuksen pihallakin. 
Ehkäpä tässä sittenkin kehittyy oikea kesätunnelma ainakin aamuisin.

Nyt alkaa keittää...

Kuva
Viimeiset kolme vuotta tässä uudessa asuinpaikassani tällä alueella olen kärsinyt helvetinmoisesta rakennusmetelistä ja pölystä.
Aloin kuitenkin jo vähitellen orientoitumaan ajatukseen että vihdoinkin alan päästä tuosta ärsyttävästä ongelmasta kun toi viimeinenkin kerrostalorakennus tässä ihan vieressä on harjakorkeudessa ja viimeisiä maansiirtotöitä tuon risteyksen alueellakin jo viimeistellään ja kohta siihenkin tehdään päällystystyöt- kuten tuon kerrostalotyömaan pihalle.


Olenkin mässäillyt ajatuksella että vihdoinkin loppuu tuo minun päivittäinen ja pakollinen rutiini imuroida tuo parvekkeeni puhtaaksi pölystä. Päivittäin se on ollut ihan pakko tehdä koska sitä pölyä kertyisi muuten niin paljon että sitä olisi jo vaikea poistaa.
Siitäkin olen toivorikkaana haaveillut että voisin vaikkapa juoda aamukahvini ja jopa maalata tuossa parvekkeella. Se olis yksii niitä tällaisen köyhän vuokra-asujan harvoja kesäisiä iloja. 

No!!!! tänä aamuna havahduin shokeeraavaan näkyyn että parvekkeeni et…

Ja eteenpäin...

Puoliväkisin taas parina päivänä olen vääntänyt väkisin viimeistä kuvataide-tilaustyötä. No on ainakin tekeillä.
Noita pieniä soittokeikkoja kyllä olisi niin paljon kun vain sielu sietäisi, mutta kun jo keikkaa tilatessa alottavat tyyliin: "me kun olemme tällainen köyhä kyläseura jolla ei liiemmälti ole varoja" ....eihän tuollainen juuri innosta!  Kyllä minun pitäisi saada edes kulukorvaus jokaisesta keikasta! Eikä tuo minun hanurikaan aikanaan ollut ilmainen.
Mielelläni ottaisin siihen lisäksi myös "vaivanpalkkaa" koska ei se haitarin soittaminen enää tällä iällä ole mitään kevyttä. Painaahan tuo minun Bugari jo itsessään 13 kiloa. Kun sitä roikottaa sylissään pari tuntia niin se todellakin tuntuu!
Tuollaista "talkoohenkeä" tunnen ainoastaan silloin kun oma syntymäkyläni Uimaniemi on kysymyksessä. Silloinkin vähintään kulukorvaukset minulle maksavat.

Käytiin sentään Viljon kanssa laulattamassa ihmisiä Vanttauksen myllyn kesätapahtumassa ja he siellä ainakin …

Viime vuodesta vielä...

Olen ollut työeläkkeellä vuodesta 2000 kun nuo tukielinvaivani eskaloituivat niin pahoiksi. Sain työeläkettä myös Ruotsista aika mukavan summan kuukausittain, työskentelinhän siellä aikanani monta vuotta. 
No, kun 2014- tammikuussa täytin 65 niin eläkkeensaanti Ruotsista loppui kuin seinään. Tuli vain saatekirjelmä että en ole enää Ruotsin työeläkejärjestelmän piirissä. Minun tulisi hakea Ruotsin kelalta "kansaneläkettä".
Kukaan ei vaan piru vieköön kertonut että se hakemus olisi pitänyt tehdä melkein vuosi aikaisemmin.  Siellä se ei pelaa niinkuin täällä Suomessa että Työeläke jatkuu siitä huolimatta, -tai ainakin eläkkeeni maksaja on sama kuin ennenkin.

 Siitähän aiheutui minulle finanssiongelmia ja paljon. Kaikki minun maksusuunnitelmat heittivät häränpyllyä.  Pelkällä sinnillä yritin selviytyä maksuvelvoitteista mitä minulla oli. Selviydyinkin jotenkuten kun tein niiden vähien velkojieni kanssa joustavia uusia maksusuunnitelmia.

No mutta sitten Kela tarkisti minun asuntotue…

Hups!

Kuva
Onkin aikaa vierähtänyt! Olin tämän bloggerin unohtanut täysin. 

Paljon on tapahtunut ja vettä virrannut tänä aikana tuossa Kemijoessa.

Alkutekstissä mainitsemaani Mannea ei enää ole. Se on surullista.....vieläkin.  Vuoden alusta 9.1.2015 päättyi eutanasiapiikkiin Mannen maallinen vaellus ja olisi parin viikon päästä täyttänyt 9- vuotta. 
Sille tuli erittäin agressiivinen imusolmukesyöpä joka aktivoitui kahdessa viikossa niin rajusti että vei kaveriltani melkein liikuntakyvyn kokonaan. Yhteistuumin Mannen kanssa päätettiin edellis-yönä että näin on parempi. 
Se että menetin Mannessa erittäin luotettavan ystävän, menetin myös ainoan muusani. Kuvataiteen ja musiikin teko on sen jälkeen ollut merkittävästi vaikeampaa ja sitä on ollut pakko itsekin ihmetellä. Siispä minun nyt täytyy löytää itselleni muusa.  ;)
Uutta koiraa tuskin enää ainakaan itse hankin, mutta jonkun naisen kyllä mielelläni. Kunhan meidän psyykkiset- ja fyysiset ominaisuutemme natsaa hyvin niin siinähän se olisi! Ja taas me…
Jospa nyt sitten kokeilisin tätä Blogia.  Ehkäpä jotenkin pääsisin alkuun.