Viime vuodesta vielä...

Olen ollut työeläkkeellä vuodesta 2000 kun nuo tukielinvaivani eskaloituivat niin pahoiksi. Sain työeläkettä myös Ruotsista aika mukavan summan kuukausittain, työskentelinhän siellä aikanani monta vuotta. 
No, kun 2014- tammikuussa täytin 65 niin eläkkeensaanti Ruotsista loppui kuin seinään. Tuli vain saatekirjelmä että en ole enää Ruotsin työeläkejärjestelmän piirissä. Minun tulisi hakea Ruotsin kelalta "kansaneläkettä".
Kukaan ei vaan piru vieköön kertonut että se hakemus olisi pitänyt tehdä melkein vuosi aikaisemmin.  Siellä se ei pelaa niinkuin täällä Suomessa että Työeläke jatkuu siitä huolimatta, -tai ainakin eläkkeeni maksaja on sama kuin ennenkin.


 Siitähän aiheutui minulle finanssiongelmia ja paljon. Kaikki minun maksusuunnitelmat heittivät häränpyllyä.  Pelkällä sinnillä yritin selviytyä maksuvelvoitteista mitä minulla oli. Selviydyinkin jotenkuten kun tein niiden vähien velkojieni kanssa joustavia uusia maksusuunnitelmia.

No mutta sitten Kela tarkisti minun asuntotuen tarvetta, olihan vuosi vaihtunut.  Kerroin sinne tuon saman minkä asioiden kanssa juuri painiskelin. Asuntotukeni oli sekin aika huomattava jota sain, oli periaatteessa kivijalkana noille minun uusille maksusuunnitelmille.
Niinpä sainkin sitten postia myös Kelalta. Koska minun lopullisia kuukausituloja ei voi todentaa johtuen siitä että minulla on vasta hakemusprosessi vireillä Ruotsin kansaneläkkeestä, en kuulemma voi sinä aikana saada asuntotukea. Niinpä sekin vietiin minulta!

Aloin ottamaan selvää Ruotsista kuinka kauan siinä hakuprosessissa menee. 6-8 KUUKAUTTA!
Selitin heille tilanteeni ja pyysin heitä nopeuttamaan tuota prosessia.  Kuuroille korville meni! 


Olin uuden tilanteen äärellä ja suorastaan jopa kuilun partaalla. Masensi hitosti. Uusi tilanteeni iski vasten kasvoja ja aloin ymmärtää että noissa virastoissa ei ole mitään inhimillistä,- tunteista puhumattakaan, ei Suomessa kuin Ruotsissakaan. 
Jälleen otin velkojiini yhteyttä ja sovittelin maksusuorituksia. Autovelkani kuitenkin pyrin hoitamaan koska auto on minulle elintärkeä että pääsen liikkeelle. Liikumiseni pelkin jaloin on aika huonoa- ja varsinkin pidemmät matkat selkäni vuoksi. Myöskin ne minulle elintärkeät pikkukeikat hanurini kanssa vaativat autoa.  Saanhan niista aina muutaman kympin per keikka joka auttaa tässä tilanteessa kovasti.
Aloin olla jo henkisesti ihan lopussa. 
Vuonna 2006 minulle tehtiin ohitusleikkaus OYKS-sissa ja ne ennen leikkausta olleet oireet ja kivut tuntuivat palanneen takaisin. Nitroja meni päivittäin monia ja ne tuntuivat auttavan jonkin verran.

Mutta sitten kuinka ollakaan, nämä monet "vippipankit- ja firmat" olivat jotenkin jostain kummasta saaneet tietoonsa että meikäpoika mahdollisesti saattaisi tarvita "heidän taloudellista apuaan"? Lähestyivät minua e-mailissani ihan joukolla ja tarjosivat vippiluottojaan mitä erilaisemmin ehdoin ja kas kummaa, ilman takuita!
Niinpä sainkin tuossa yksinkertaisessa päässäni neronleimauksen. Päätin alkaa pelata aikaa. Jospa saisin niiden avulla tätä aikaa venytettyä niin pitkään että se eläkepäätös Ruotsista ehtisi tulla hätiin. 
Meninkin sitten noiden vippiluoton tarjoajien vipuun ja aloin ottaa pikavippejä joilla sain velkojani tyytyväisiksi. Pikavipit taas tietenkin maksoin pikavipeillä. Se taas johti siihen että huomasinkin "silmukan" alkavan ajan oloon vain kiristyä. Niinpä minun oli pakko lainailla myös kavereiltani rahaa.

Sitten eräs noista "lainapankeista" kertoi että minulla on mahdollista saada isompi laina millä voisin hoidella kaikki aikaisemmat velkani pois ja taas ilman takuita! Ne lainaehdot tässä vaiheessa tuntuivat ihan sivuseikalta ja eiku lainan hakuun! 

Aikanaan sitten tuli tieto että lainaa minulle oli myönnetty.  Kävi vain niin että en saanut edes puolia hakemastani summasta. Olin päättänyt että jos en saa lainaa täytenä niin en ota sitä silloin ollenkaan. 
Tilanteeni kuitenkin sillä hetkellä oli taas laukeamispisteessä ja olin toivottomassa tilanteessa.  Niinpä otinkin vastaan tuon tarjotun summan ja hoidin sillä ne kaikkein hätäisimmät velkojat tyytyväisiksi sekä makselin kavereitteni lainoja pois. Taas oli hiukan helpompi hengittää ja "sydänoireetkin" helpotti merkittävästi. 

Kesken noiden "järjestelyjeni",- noin 7- kuukautta hakemukseni jättämisestä tuli Ruotsista tieto että Hakemukseni on hyväksytty.  Kävi kuitenkin niin onnettomasti että se "kansaneläke" pieneni puolella. Näin ollen myöskin se takautuva osuus muutamalta kuukaudelta jonka sain maksuun pieneni puolella.  Tuli taas tarvetta priorisointiin. Päätin maksaa velat kavereilleni kokonaan pois.  Rahaa ei kuitenkaan riittänyt enää kaikille pikavippifirmoille vastoin minun ennakkolaskelmia yksinkertaisessa päässäni. Kaiken lisäksi kauhistuin todella sen suurimman "kulutusluottoni" korkoja lainan lyhennyksen yhteydessä! 
Tässä esimerkki tuon lainan lyhennyksestä:    Maksettava erä: 125,50€  josta pääoma lyhenee: 43,77€   Korko: 81,73€.  Siitä itse kukin voi laskea tuon lainan korkoprosentin!   

Nyt tuli se aika jolloin minun täytyi niellä ylpeyteni ja turvautua kaupungin velkaneuvontaan.  Olin sitä vältellyt kuin ruttoa. Minä jolle kaikenlainen sosiaalipummaaminenkin on minulle ollut äärimmäisen vastenmielinen jo ajatuksena. 
Se kuitenkin osoittautui minulle järkeväksi ratkaisuksi! Jo pelkkä puhuminen jollekin joka ymmärsi täydellisesti mistä puhun, oli asia joka laukaisi minussa kaiken sen jännityksen, pahan olon ja tuskan mitä olin tuntenut. 
Velkaneuvojan mielestä tuo velkatilanteeni ei kuulemma edes ollut niin jäätävän paha kuin olin itse mielessäni maalaillut. Hän sanoi että nuo "tapaukset" keskimäärin ovat paljon pahempia. Sehän meikäläistä helpotti ihan valtavasti!
 

Ruvettiin tekemään laskelmia ja osoittautuikin että minulla ei juurikaan ollut "maksuvaraa" mihin kaikki nuo laskelmat nojaa. 
Velkaneuvoja sanoi että tässä on nyt kaikki edellytykset sille että ryhdyttäisiin hakemaan minua "yksityishenkilön velkajärjestelyyn". 
Ryhdyttiin valmistelemaan asioita puolin ja toisin velkaneuvojan kanssa jotta valmiudet siihen prosessiin täyttyisi kun siinäkin menee kuitenkin se oma aikansa.
 
Sain vielä lähtiessäni häneltä evästyksiä kuinka priorisoin jatkossa noita maksujani tänä aikana. Minun tulee pitää huoli että eläminen ja asuminen sujuu ongelmitta ja hoitelen niitä maksuja ensisijaisesti. Suositteli myöskin että minun pitää luopua tuosta autosta ja sen loppuvelasta. Eivät katso kuulemma oikein hyvällä jos tuon ahdinkoni keskellä makselen autovelkaa. Sehän katsotaan suorastaan jopa omaisuuteni kartuttamiseksi tämän kaiken keskellä!
Eihän siinä mitään, tämän vuoden helmikuussa vein autoni myytäväksi sinne mistä sen alunperin ostinkin. Ajattelin että ei se ainakaan siitä ole kiinni jos......


       Uutta pommia pukkaa!
Vuoden vaihteen seutu oli sitten minulle erittäin raskas kun velipoikani kuoli ja menetin vielä melkein samaan syssyyn Manne-koiranikin joka oli minun "muusa" ja ainoa ilo näiden "taistelujeni" aikana. 
No mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Melkein heti velkaneuvoja ottikin minuun yhteyttä että kaikki on valmista niin että hakemus käräjäoikeuteen velkajärjestelyäni varten voidaan tehdä. Se tehtiinkin ja tuloksia yhä odotellaan. 

Punnitsin tämän minun "kamppailuni" julkaisemista täällä blogissa äärimmäisen tarkkaan ja harkiten. Vaaka keikkui puolesta ja vastaan.
Tulin lopulta kuitenkin siihen tulokseen että jos tämä edes hiukan jopa auttaisi samanlaisten vaikeuksien kanssa painivia kohtalotovereita noiden salakavalien ja liian helppojen pikavippien  ahdingon keskellä. Mietin että mitä minulla olisi enää menetettävää jos vaikka tämän julkaisisinkin...eipä juuri mitään!
Ketään muuta tässä en voikaan syyttää kuin itseäni ja niitä muita elämässäni tapahtuneita yllättäviä käänteitä joille en ole voinut mitään, mutta jätänpä tässä vaiheessa niidenkin syyttelyn kun se ei johda mihinkään.

       Opetus tässäkin lienee se että "pirulle ei pidä antaa pikkusormea." 


Tänä aikana kuitenkin suurella mielihyvällä olen voinut todeta että maailma ei ole läpeensä paha ja hyviäkin ihmisiä on olemassa! Yksi niistä laajasydämisimmistä on Simoskan Maarit yhteistyökumppanini Lähteentien pirtiltä. Hän on ollut aina kiinnostunut minun pärjäämisestäni ja auttanut vilpittömästi silloin kun olen todellista apua tarvinnut.
Vastapainoksi olen kyllä valitettavasti huomannut että on myös pahoja ja vailla inhimillisyyden tuntoja olevia ihmisiä niin virastoissa kuin tässä muussa siviilielämässäkin...ja juuri se on ollut monien minun unettomien öiden pääsyynä ja on sitä jopa osittain vieläkin. 


Harmittaa vaan kun tuo kuvataiteen ja musiikin tekokin on jämähtänyt paikoilleen näiden asioiden vuoksi. Ei ispiraatio iske ei! Ehkä se vielä joskus onnistuu.


....niin että odotellaan edelleen....



Kommentit

Leo Vierelä sanoi…
Viime vuoden "Via dolorosani"
Leo Vierelä sanoi…
Ottakaa vain reilusti kantaa tähän tekin. Nämä tällaiset velkaantumisongelmat ovat varmaan monillekin tänä päivänä täyttä totta. Kaikki me tarvitsemme neuvoja ja tukea kuinka näistä selviytyä.
Tämä oli minun kujanjuoksuani, onko teillä vastaavia kokemuksia ja kuinka niistä selvisitte?
Erkki Ruoko-oja sanoi…
Teet hienosti kun reilusti kerrot noista velkaongelmistasi. Täällä netissä on valtavasti ihmisiä joille tuollainen on arkipäivää. Kertomuksestasi voi monetkin ottaa oppia kuinka- ja mitenkä voisi välttää tuollaisia ongelmia ja mitä keinoja on olemassa noiden ongelmien kohdatessa.
Tässä on vaan se että sinun pitäisi saada tämä blogisi helpommin ihmisten löydettäväksi. Siinä valitettavasti en osaa sua neuvoa. Mutta maalaisjärjellä kun ajattelee niin linkittämällä itse tätä blogiasi eri paikkoihin täällä somessa, luulisi tämänkin virkistyvän. Parhainta menestystä tämän asiasi kanssa!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....