Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Kuvataiteen / Musiikin- värkkääjän Blogi: .....koulukiusaamisista.....

Kuvataiteen / Musiikin- värkkääjän Blogi: .....koulukiusaamisista.....: Tuossa kun töllöstä olen katsellut noita nuorten artistien ja nuorten julkkiksien monia haastatteluja niin olen pannut merkille että melke...

.....koulukiusaamisista.....

Kuva
Tuossa kun töllöstä olen katsellut noita nuorten artistien ja nuorten julkkiksien monia haastatteluja niin olen pannut merkille että melkein kaikki he kertovat olleensa nuoruudessaan koulukiusattuja. 
En tiedä ovatko ihmiset muuttumassa tunnottomaksi ja Empaatiokyvyttömiksi idiooteiksi, vai onko tuosta "koulukiusaamis-ilmiöstä" tulossa ihan trendi jolla nämä julkkikset hakevat irtopisteitä kertomalla olleensa koulukiusattuja.
Toisaalta, jokainenhan tahollaan voi puhua mitä sylki suuhun tuo kun ei tarvitse todistella noita väittämiä todeksi.
Itse otan noihin kuitenkin ehdottoman neutraalin- ja kaikkia väittämiä ”syleilevän” kannan kun tiedän että tuollaista koulukiusaamista todellakin voi tapahtua. Sitä voi tapahtua varsinkin sellaisille nuorille ”taiteilijasieluille” ja lahjakkaille sekä hieman keskitasoa älykkäimmille oppilaille.  ”Massasta” kun ei saa poiketa noissa kouluyhteisöissä.
Omana kansakouluaikoinani en todellakaan ylpeile olleeni mitenkään erilainen nuori ve…

....Lyhyt rikollisura....

Kuva
Kävin toissapäivänä Uimaniemessä hiukan ”verestämässä” joulumuistojani. Samalla kävin viemässä kynttilät läheisteni haudalle. Isoveli  Taistokin on jo ehtinyt levätä siellä isä-Leon vieressä vasta reilun vuoden verran.
Pidin myöskin tärkeänä viedä kynttilän nuoruuden ystäväni Mikon haudalle. Siinä muistin erään joulunseudun kun päätimme Mikon kanssa poiketa rikoksen teille, poltimmehan me jo tupakkaakin kuin miehet.

Siinä Maurin kaupassa oli aina perinteisesti tapana että kun tuli joulukuun ensimmäinen päivä, niin se kauppa muuttui täydellisesti yön aikana jouluiseksi kaikkine koristeluineen ja jouluvaloineen,-päivineen.
Lisäksi hyllyt notkui paljon uutta tavaraa jotka pääosin oli meitä nuorempia kiinnostavia leikkikaluja. Meitä kiinnosti kovasti ne peltipistoolit joihin pystyi  lataamaan paukkurullia jotka räjähtelivät kummasti kun liipasimesta veti. Se ei tietenkään sopinut meidän budjetille että olisimme niitä voineet ostaa. Mistä meille olisi siunaantunut niin paljon rahaa.
K…

....niin katoavaista.....

Kuva
Tässä nyt kun olen nyt hieman joutanut-  ja joutunutkin tarkkailemaan tätä omaakin terveyttäni, alan olla jo hiukan huolissani.
Muutama viikko sitten kävin vastaanotolla ja laboratoriossa verikokeilla. Kaikki arvot tuntuivat olevan ok, mutta lääkäri oli veren sokeristani huolissaan.  Viime viikolla kävin sokerirasitustesteissä mutta en ole saanut siitä vielä tuloksia.
Itse olen kuitenkin huolissani kaikista eniten tuosta selästäni.  Nyt kun olen kuljeskellut noissa kaupoissa muiden perässä, huomaan että en pysy muiden mukana kun selkä jumittaa jo noin 50- metriä käveltyäni.
On ikävä tunne kun ensin tulee ”päkiän” alle oikeassa jalassani tuntemus kuin siellä olisi pari pingispalloa vierekkäin.  Sitten koko jalkaterä alkaa mennä tunnottomaksi vähitellen ja se kipu oikeassa jalassa on sietämätöntä.
Kun sitä jalkaa sitten vaistomaisesti yritän säästellä kävellessäni, kipu leviää myös vasemmalle puolelleni ristiselän tienoille. Sitten on menoni jo melkoista köpöttelyä jos en pääse väl…

....uusin sovitustyö....

Sain juuri valmiiksi tuollaisen sovitustyön jota olen värkkäillyt tämän kaiken ohessa jo pitkän aikaa kun halusin kirjoittaa partituurit useammalle instrumentille.
Tämä musiikkikappale on alkuperältään Ruotsalainen kansansävelmä "Jämtlantilainen morsiusmarssi". Se on tässä klipissä Nyckelharppaversiona.
Ruotsissa ollessani kuulin sen joskus Meerit Hemningsonin hammondsovituksena ja se jäi lähtemättömästi mieleeni. Olen yrittänyt siitä versiosta metsästää nuotteja turhaan. Siispä päätin sitten tehdä ne itse kun minulla on se niin hyvin päässäni.
Oma sovitukseni samasta Brudmarssista:   Täytyy vain toivoa että tämä pelaa.


Jos tuo video ei pelaa niin laitan lohdutukseksi ääniklipin yhdestä tangosta jonka vuosia sitten tein osallituakseni Tangomarkkinoiden sävellyskilpailuun. Jäi vain kahta sijaa vaille että olisi ollut niiden viidentoista sävelletyn uusien tangojen joukossa jotka silloin vielä julkaistiin. Onhan tämä kyllä "raakile" kun tätä nyt kuuntelee. Sovitin tä…

...Kuusenhakumuistelo...

Kuva
Nyt kun tässä lähestytään tuota "joulun huipennusta", minulla muistui mieleeni eräs tavallista hankalampi kuusenhakureissu lapsuudesta. Olin siinä ehkä 11- vuotias ja veljeni Kari paria vuotta minua nuorempi. Sinä kesänä oltiin käyty marjareissulla uimavaaran kautta luolakummun seudulla jonne on matkaa kylästämme reilusti yli kolme kilometriä. Olin jo kolme vuotta hankkinut perheemme joulukuuset Uimaniemen yhteismetsistä ja tälläkin marjareisulla haukankatseeni löysi todella hienon kuusen joulua varten kuten aina näillä retkillämme. Painoin paikan tarkasti mieleeni.
Se talven alku olikin säiden puolesta tavallista ankarampi ja luminen. Jouluaattoon oli enää 4- päivää aikaa ja päätimme Karin kanssa lähteä hakemaan sen merkkaamani kuusen. Sinä pakkas-aamuna laitoin pikkukirveen vyölleni ja otimme vesikelkkamme mukaan ja siihen narua jolla voisimme köyttää kuusen kiinni kelkkaan. Sinä aamuna oli todellakin kova pakkanen ja aamu-uutisissakin kerrottiin meidän korkeudella olevan 33- …

....Olenko oikeasti taiteilija vai en.....

Kuva
Tässä tätä mieluisaa ”jouluruuhkaa” purkaessani tulee ajateltua ihan näitä ”Perimmäisiä” ajatuksia. Voinko oikeasti kutsua itseäni taiteilijaksi, vai olenko oikeasti harrastaja/harrastelija. Ei silti että olisin juuri tuon tittelin kipeä. Olen työeläkkeellä varsinaisesta leipätyöstäni ”koneensuunnittelija”, joten edes elannonkaan takia en tarvitse tuota titteliä. Olen sellaiselta perältä kotoisin että titteli ”taiteilija” herätti aikoinaan korkeintaan hilpeyttä.

"Oma kyläraitti" -50- luvulla
Nämä ovat kuitenkin niitä "ikuisuuskysymyksiä" noilla monilla keskustelupalstoilla netissä. Näitä asioita me harrastajatkin usein mietiskelemme.
Jos me teemme näitä töitä sydämemme palosta...sydänverellämme, se mielestäni riittää. Toiset eivät teoksistamme tykkää ja taas toiset saattavat tykätä ihan jopa överisti.  Jo vuosikausia olen vähät välittänyt ovatko teokseni noissa "virallisissa taidepiireissä" validia. Teen vain sitä mitä itse osaan ja "katson mihin s…

....Sesonki alkoi.....

Kuva
Joulu taas lähestyy ja sehän tietää aina lisää töitä meikäläiselle niin musiikin puolella kuin tuon kuvataiteen ”värkkäämisessä”.  Parisen viikkoa sitten lähetin valmiin tilatun teoksen joka valmistui jopa ennätysajassa. Ehkä tuo kesäajan pieni tauko teki hyvää siinä mielessä.
Seuraava tulokas on taas telineellä tuossa minun pesuhuone/ateljeessani.  Se on kyllä nyt kovin haastava ja minulle kunnianhimoinen projekti. Siinä taatusti menee kauemmin kuin edellisessä. Lisäksi tulee koko ajan tiedusteluja joista tähän asti uskon ainakin kolmen toteutuvan ihan tilaukseen asti että mikäs tässä on ollessa. Nyt koetan pitää varani että ei tule samanlainen ryysis kuin keväällä. Tällä kertaa aion nukkua jokaisen yöni rauhassa.




Saivat kuin saivatkin viimein tuon Kairatien ja Kantokadun tieosuudet valmiiksi ja ihan asvaltoituakin.  Tosin ei mennyt kauaakaan kun asvalttikoneet tuosta häipyivät niin alkoi samanlainen älämölö kuulumaan aamuisin ihan samalta suunnalta.
Nyt oli vuorossa tuo kylmä/hu…

....Moukan tuuria.....

Kuva
Jatkan vielä hetken noista kouluaikaisista seikkailuistamme kun nyt niitä muistoja nyt tuntuu niin hyvin pukkaavan.

Minä, Mikko ja Eero oltiin kerran tulossa ”Ulingasrovasta” käpyjen keruusta eräänä sunnuntaipäivänä kun siellä Erkki-setäni arkisin kaatoi tukkeja omalla palstallaan. Meillä oli reput ihan pullollaan käpyjä ja pysähdyttiin hiukan levähtämään Emmalan kohdalla.
Huomasin Emmalan ikkunasta että sieltä viittoiltiin meitä käymään sisällä ja tietenkin mentiin sinne. Siellä huomasin että melkein jokaisella sängyllä makoili krapulaisia ja tuttuja kylän miehiä. Heistä kaikille meille tuttu ”Makisteri” ehdotti meille että me lämmitettäisiin heille sauna. Lupasi viisisataa silloista markkaa(myöh. 5mk) mieheen jos kannamme sinne vielä lämmitetyt vedet.

Tuumittiin poikien kanssa että sehän olisikin mojova lisä niihin markkoihin mitä me niistä kävyistä tullaan saamaan.
Niinpä alettiin touhuun.  Saunan porstuassa oli valmiita halkoja joten sen tulipesän sytytys hoitui suht helposti.  M…

...."Tupakkimiehiä".....

Kuva
Opeteltiin polttamaan Mikon kanssa tupakkaakin tietty.  Periaatteessa kaikki alkoi siitä yhdestä ASO- juhlasta jonka kylämme kauppias Mauri järjesti kerran siellä koululla.  Siellä oli niiden lukuisten juhlapuhujien ja elävien kuvien lisäksi kaikenlaisia maistiaisia niin paljon että pöydät notkuivat. Niitä juhlayleisö sai maistella ihan mielin määrin.
Ensi kertaa mm. minäkin sain maistaa niitä tomaattisoseessa olevia sardiinisäilykkeitä joita silloin vielä tehtiin kilohaileista. Tykkäsin pirskatin kovasti niistä vaikka ne hiukan näyttivät arveluttavilta siinä punaisessa moskassa. Silloin kun ei oltu edes nähty mitään tomaattisosetta eikä sen näköistä ruokana.  Makkaraa ja leikkeleitä oli myös vaikka minkälaisia.  Mehän pojat syötiinkin sitten niin että ”napa rutisi” ja tultiin ihan ähkyyn.
Siinä tarjouspöydällä oli myös vino pino pieniä ”sippiaskia” tupakkaa,- miksi niitä silloin kutsuttiin Boston,-Armiro ja –Newport-merkkisiä. Se Newport oli ensimmäinen menthol tupakka mitä ikinä o…

....Kiitoksien paikka.....

Ensinnäkin kiitoksia kaikille teille jotka kirjoititte minulle tuonne e-mailiini!
Monet toivomuksenne niistä minun ja Mikon uusista "seikkailuistamme" tänne on nyt noteerattu.
Mutta että alkaisin kirjoittamaan jopa kirjaa aiheesta niinkuin pari kirjoittajaa ehdotti, ei kyllä minulta valitettavasti onnistu.  Minulla ei ole malttia ja ennenkaikkea osaamista niin paljoa että saisin kirjan aikaisesti. Tällä iällä myöskään ei mitkään kirjoittamiskurssit- tai koulutkaan enää kiinnosta.
Toisekseen, joutuisin tekemään sen omakustanteena, sillä mikään kustantamo ei huoli tällaista hieman ontuen kirjoittavaa tuntematonta tarinan kertojaa listoilleen.
Mutta tänne niitä juttuja kyllä voin kirjoitella säännöllisin väliajoin.

Mehän Mikon kanssa oltiin kouluaikoina todella vallattomia ja tehtiin paljon konnankoukkuja sekä harrastettiin sellaista puolittain hyväntahtoista "pirruutta" varsinkin sellaisia ihmisiä ja koulutovereitakin kohtaan jotka niistä herkästi pillastuivat.
Sydämet…

....."Krupunaru" löysällä.....

Kuva
Kaikillahan on kouluaikana ollut se paras kaveri jonka kanssa synkkaa tavallista paremmin yhteen. Näin oli myös minulla. Hänen nimensä oli Mikko. Me olimme kuin paita ja perse ja yhdessä sellaisia pahankurisia ja kekseliäitä keppos-tehtailijoita. Kylläkin noiden keppostelujemme ulkopuolelle mielellämme jätimme vanhukset ja ns. ”jumalanvaivaset”. Yleensä iskimme kohteittemme heikkoon kohtaan josta sitten riitti hauskaa muisteltavaa pitkäksi aikaa. Olimme koulumme opettajien mielestä sen ajan terroristeja omalla tavallamme. 
No, nuo opettajat olivatkin meille mieluisimpia keppostelun kohteita.  Emme vaan kovinkaan usein uskaltaneet iskeä heihin koska kiinni jäätyämme tekojamme seuraava rangaistus oli kovin karvas ja yleensä moniulotteinen. Kerran meidän vuoksemme joutui jopa  koulun johtokuntakin kokoontumaan ja silloin puhuttiin jopa kasvatuslaitoksesta sen yhteydessä.
Silloin meidät Mikon kanssa kutsuttiin veistosalista jossa odottelimme, vuorotellen ja yksin kuulemaan tuomioita jo…

....Mukava vieras.....

Kuva
Sain yllättäen viime viikolla mukavan tosi mukavan ja yllättävän vieraan, eikä se ollut mikä tahansa vieras.  Se oli Hiukkavaaran aikainen armeijakaverini jota en ole sen koommin nähnyt kun päästiin siviiliin.  Oli menossa  Ylläkselle ja kokeili matkan varrelta saisiko minuun puhelinyhteyden ajatuksenaan pitää paussi pitkän ajomatkansa välillä.
Vaikka aika on kulunut ja äänihuulet karhenneet meillä molemmilla, tunnistin tykkihallin ”sparrauskaverini” jo puhetyylistä vieläpä hyvin. En viitsi kuitenkaan mainita tässä hänen nimeä.

Lukuisat on ne kerrat kun pidimme nyrkkeilykuntoamme yllä komppaniamme tykkihallissa. Opimme tuntemaan toistemme kujeet ja ajatuksetkin hyvin että oli vaikeaa yllättää millään yksittäisellä jabilla tai koukulla toisiamme.
Oli todella kiva muistella niitä aikoja.
Muisteltiin kuinka onnistuin saamaan hänelle lukuisia viikonloppuvapaita ja iltalomia sen varjolla että hän oli meidän varusmiesbändin roudari ja miksaaja vaikka nän ei tiennyt oikeasti mixauksesta ”h…

....Syyskuulumisia....

Kuva
Niin se tämäkin vuodenaika on vaihtumassa. Vähitellen taas ollaan laskeutumassa kohti kaamosta. Tämä kesä oli minulle poikkeuksellisen vilkas noiden minun harrastustenikin kannalta. Alkukesän jouduin viettämään paljon aikaa tuon maalaustelineeni äärellä kun oli noita tilauksia. Yhden tilaustyön kuitenkin sain jättää ns. telakalle odottelemaan kun sillä ei kuulemma ollut niin kiire. Riittää kun saan sen valmiiksi joulun aikoihin.  Sitä duunia olen jo tässä vähin valmistellut aloittamaan.  Kahdesta muustakin työstä on olemassa optio, joten hyvältä jälleen näyttää. Meneehän tuo kaamosaika jotenkin nopeammin kun on jotain tekemistä.
Soittohommiakin on tänä kesänä ollut poikkeuksellisen paljon enkä ole siitäkään pahoillani. On ollut synttäreitä, tansseja ja yhteislaulutilaisuuksia.  Tänä kesänä en ottanut silti ollenkaan hääkeikkoja.  Niissä joutuu aina olemaan valmiudessa yleensä koko päivän ja ihan yölle asti.  Se on minun selälle liian rankkaa. Olen kylmästi tarjonnut ”ei oota” sellaisill…

....No okay....

Kuva
Niin paljon on pyydetty tännekin jotain taustatietoa noista minun kahdesta Lappiaiheisesta biiseistä jotka on levytetty.

"Kairan taikaa"- biisin sanat tein monta vuotta sitten eräällä aamuvarhaisella eräretkellä nuotiolla kun kuuntelin niitä luonnon "taustaääniä". Osittain silloin jo hyräilin samalla myös melodiaa ja kun tulin taas kotiin, oli biisi jo helppo siirtää "kärpäsenkakoiksi" nuottiviivastolle.
Pari vuotta sitten tein biisin orkesterisovituksen kun tuo Askolan Viljo halusi sen levyttää ja se tehtiinkin.
Kun sitten siirsin tämän YouTubeen, oli luontevaa laittaa taustavideoon tuota omatekemää maalaustaidettakin, pääseepähän sekin ikäänkuin irti.


"Kairan taikaa"
"Koti Sodankylässä"- biisin tein muutama vuosi sitten kun syntymäpitäjäni Sodankylän kunta julisti Sodankyläaiheisen sävellyskilpailun.
Sanoittajaksi tähän biisiin sain Lapin Kansan suositun kollumnistin Mauno A Virtasen. Tein sävellyksen rungon valmiiksi ja lähetin sen ää…

.....Vihdoinkin.....

Kuva
Koko kesän olen tuskaillut täällä Kantokadulla tiepölyn kanssa.Vaikeinta se on ollut tuon astmavikani vuoksi. Myöskin ärsyttävän tuskalliselta se on tuntunut olla jatkuvasti imuroimassa ja pyyhkimässä jopa päivittäin pölyjä täällä asunnossakin.
Senpä vuoksi nuo tämän kesän sateet ovat tuntuneet jopa taivaan lahjalta.
Viime kesänä aloitettiin tässä Kairatiellä massiivinen vesi- ja viemäriyhteiden saneeraustyö ja koko Kairatie on tarkoitus kaivaa ylös. Se työ aloitettiin juuri tältä risteysalueelta joka piti olla uudelleen päällystettynä jo viime syksynä. Eipä se käynytkään niin kuin Strömsössä. Alue kaivettiin auki ja sinne asennettiin uudet putket ja sitä mukaa täytettiin sekä jyrättiin jälleen tiiviiksi. Käsittääkseni sen piti olla valmis jopa päällystystä varten samana kesänä….ja niin sanottiinkin.
Sitten huomattiin asennuksessa jotain vikaa ja koko hoito kaivettiin vähitellen uudelleen auki.  Eikä kaikki vielä siinäkään.  Sama homma toistui vielä kaksi kertaa!

Otin tämän kuvan kes…

.......mitä, joko se meni....

Kuva
...kesä meinaan?  No ainakin syksyn puolelle ollaan kallistumassa.
Tämä kesä olikin poikkeuksellisen vilkas haitarin soittajan kannalta. Osin joskus jopa liiankin vilkas kun jouduin jo myymään eioota välillä. Nämä ”Ounasrinteen pormestarin” velvoitteet ovat todella purreet.  heh
Alkukesästä pyhästi aioin tämän kesän aikana aloittaa jonkinlaisen kuntokuurin ja ostin itselleni jopa kävelysauvat. Pari kertaa niitä tulikin kokeiltua, mutta tuo selkä ei oikein näytä tykkäävän kävelemisestä ja kipeytyi heti.  Paluumatka oli yleensä melkoista taistelua kun oikean jalan jalkapohja ja pohje meni aivan tunnottomaksi. Tuntui kun oikean jalan alla olisi pallo enkä tiennyt aina miten päin se jalkaterä oli.
Nyt olen vähin yrittänyt voimistella ja venytellä kroppaani ja lähinnä tuota selkää ja se on jotenkin vetreyttänyt oloa.  Kohta taas kokeilen uudelleen. Kevätkesällähän pistin myös nuo maalaushommat telakalle koska alkoi tuo soittajan sesonki. Muutamia tilaustyökyselyjä kuitenkin noiden nettisiv…

....kesä parhaimmillaan....

Kuva
Tämä kesä on lähtenyt mukavasti käyntiin. Soittokeikkaa on piisannut niin kuin joka kesä näihin aikoihin yleensäkin. Myös kuvataidepuoli on virkistynyt menekin perusteella.

Osallistuin Uimaniemessä yhteisnäyttelyyn Serkun tyttö Ritva-Leenan ja kahden muun järvikylien taiteilijan kanssa ja se meni loistavasti vaikka näyttely oli niin lyhyt.
Viime tiistaina taas avasimme yhteisnäyttelyn ystäväni- ja kolleegani Tuula Takkisen kanssa Lähteentien pirtillä. Se näyttely kestää elokuun lopulle saakka.  Näyttää siltä että siitä näköjään on tulossa vähintäänkin yhtä menestyksekäs- tai jopa enemmänkin. Luultavasti joudun viemään sinne kohta täydennystä ja mielelläni sen teen.
No, kyllähän tässä lisäeuroja tarvitaankin. Volvo ei mennyt katsatuksesta läpi kuten ennakkoon aavistelinkin. Remonttia siis on tiedossa. Olen ihmetellyt kovasti mistä tämä tällainen ”noste” on yhtäkkiä tullut.  Vielä pari vuotta sitten kohdallani kaikki näytti niin todella mustalta ja masentavalta.  Elin periaatteessa kädest…

....vihdoinkin lomalla....

Kuva
Nyt viimeinkin tuli mahdolliseksi tehdä se kauan suunnittelemani etelän reissu. Löin tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun samalla toimitin myös parille tilaajalle heidän keväällä tilaamansa teokset suoraan kotiovelle. Kehuivat muuten kovasti kyseistä palvelua.

Nyt huomasin konkreettisesti mistä kaikesta olen unelmoinut näinä "taloudellisen ahdinkoni" vuosina.
Nautin joka hetkestä- ja kilometreistä mitä Volvoni nieli moitteettomasti muristen.
Ensimmäinen pysyvä etappini oli Markku-veljen luona Hämeenlinnan seudulla. Teki hyvää keskustella kaikesta koetustamme. Hän on myymässä omakotitaloaan ja yritin hänelle kerrata niitä omia detaljeja mitä tuollaisessa talokaupassa itselläni silloin aikanaan tuli eteen.
Kokonsa, kuntonsa ja näyttävyytensä puolesta en usko tuon talokaupan kaatuvan. Kävin siellä eka kerran ja ihastuin sen talon pohjaratkaisuun joka oli toimiva ja käytännöllinen.  Uskon että se menee ongelmitta kaupaksi kun he Konstan kanssa pistävät isonremmin päälle…