....perunamakkarakeittoa Mannen muistolle...


Eilen tuli tasan vuosi siitä kun koirani Mannen aika tässä maailmassa tuli täyteen.
Agressiivinen ja katala imusolmukesyöpä vaikeutti jopa Mannen liikkumista ja me yhteisuumin teimme lopulta Mannen kanssa sen ratkaisevan päätöksen että on aika jo helpottaa niitä sen tuskia.
Manne nukkui sylissäni ikiuneensa eläinlääkärissä.  Oli totinen ja surullinen paikka minulle, ikäänkuin minulla ei olisi ollut noissa muissa päällä olevissa ongelmissani tarpeeksi.
Nyt Mannesta osa on Ounasmetsässä meidän yhteisillä sienipaikoilla ja omilla rakkailla vartiopaikoillaan ja osaa täällä kirjahyllyn päällä pehmolelukaverinsa ja nukkumakaverinsa vieressä.

Nyt on kuitenkin aika uus ja tuo ongelmavyyhti on aukenemassa iloisesti.
Olen polttanut kahtena iltana täällä kämpässäni Mannelle kynttilöitä. Toissa yönä olin jopa kuulevinani Mannen tassuttelua ja kynsien rapsehtelemista lattiaan. Sitten kuului ikään kuin se olisi noussut siihen sohvalle omaan nukkumapaikkaansa.
Tänään sitten minulla alkoi yht’äkkiä haluttamaan sitä Äitini ”perunamakkarakeittoa”- josta lapsesta saakka olen nauttinut ihan tolkuttomasti ja joka sattuneesta syystä oli myöskin Manne mieliruokaa.
Äiti on aikanaan sen minulle opettanut.  Äidin oma versio- ja sen oikea nimi kuulemma oli ”perunakeitto”, jota hänen lapsuudessaan laitettiin paljon lapsena kun kaikesta oli silloin pulaa. Silloin siihen keittoon perunojen kanssa laitettiin sian paksua silavaa, sipulia ja maustepippuria kun muuta ei silloin ollut, mutta se olikin juhlaruokaa. Äiti sanoi että sota-aikana he onnistuivat joskus saamaan sitä 10cm paksua ”Amerikan läskiä” (laardia) joka oli kuulemma tosi maukasta ja ravitsevaa.
Äiti tosin päivitti tuon perunakeittonsa meidän aikaan paremmin sopivaksi kun raaka-aineita silloin jo sai paremmin.
Ajattelin tuon ”resähtin” jakaa tänne sellaisena kun hän sen mulle aikanaan opetti.  Olen sitä aika paljon kokannut itselleni sekä perheelleni ja vielä en ole löytänyt ihmistä joka siitä ei olisi tykännyt.
Mikä parasta, tuo keitto on sitä parempaa mitä useammin sitä lämmittää uudelleen, eli vähän niin kuin hernekeittokin.
”Perunakeiton” juju on kiinni niissä perunoissa jotka keiton mukana kiehuessaan antavat sille maukkaalle perusliemelle suuruksen, samalla keitto hieman kiehuu kokoon ja maku tiivistyy.
Siispä omaan ja Maireäidin ”resähtiin”:

Käytän itse perunoita (Noin 700g) jotka ovat ”sopivasti kiinteitä ja jauhoisia” sekä itse laitan vielä kolme-neljä lapin puikulaa luovuttamaa suurusta keittoon.
Sian läskisoosikylkeä noin 400g
Atrian sininen- lenkki
Maustepippuria (reilu teelusikallinen)
Yksi iso sipuli lohkottuna sekaan.
Suolaa maun mukaan.
Siinä kaikki! Näyttää yksinkertaiselta mutta vie kielen mennessään…….ainakin minulta.  Jotkut laittavat loppuvaiheessa pinnalle persiljaa, mutta silloin ennen vanhaan ainakaan lapissa ei sitä saanut vaan näillä mentiin.

Paloittele soosiläski noin 5 millin viipaleiksi ja laita paistinpannulle joka on miedolla lämmöllä. Sillä tavalla läski paistuu ”vienthonsa”- eli jää hieman läpikuultavaksi.
Laita läpikuultavat palaset pataan jossa on 1,2 litraa vettä ja anna kiehua ensin noin tunnin verran jotta ne antavat makua liemeen ja hiukan pehmenevät.
Paloittele- ja ruskista lenkkipalat ja laita läskiviipaleitten kanssa kiehumaan.
Paloittele perunat ja laita ne sipulilohkojen kanssa pataan.
Paloittele myöskin Lapinpuikulat hieman pienemmiksi jotta ne hajoavat keittoon helpommin.
Lisää mautepippuri - sekä suola ja  tarkista maku ihan loppuvaiheessa. Ota huomioon että kokoon keittyessään suolan maku tiivistyy, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen.  Hyvä kokkihan kuulemma maistelee koko ajan keitoksiaan…..niin muuten minäkin.  ;)

Juuri tätä pöperöä söin juuri ja oli taas ihan taivaallista!
Oli tarkoitus jatkaa heti maalaamista, mutta nukkumatti kutsuu päikkäreille ja sitä on vaikea vastustaa.

Ötyä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....