.....Ajatuksia äitienpäivänä.....


Äitienpäivät ja varsinkin äitienpäivän aamut kautta aikojen ovat olleet minulle aika tärkeitä.  Jopa minä silloin pahankurisena poijanjullina osasin ja älysin arvostaa äitini uhrauksia minun eteeni niillä resurseilla ja mahdollisuuksilla mitä hänellä minun syntymäni aikoihin oli.
Isäleo,- äitini mies, oli muutama kuukausi sitten kuollut verensyöksyyn sodassa saamansa sotavamman komplikaation seurauksena.  Minua kolme vuotta aikaisemmin oli syntynyt Taistoveljeni.  Äidillä ei todellakaan ollut silloin helppoa.                    
                                                                    Äitini

Äitienpäivä ja sen läheisyys oli minulle tärkeä myös kouluaikoina.  Olihan meillä kylämme kansakoululla joka vuosi äitienpäiväjuhla jonne tuli kaikki oppilaiden vanhemmat- ja osin myös mummot ja papatkin. Ilmassa silloin oli todella suuren juhlan tuntua, olihan meidän pienellä koululla silloin noin 80- oppilasta.
Tuossa juhlassa oli kaikenlaista ohjelmaa ja sokerina pohjalla joku näytelmä mihin pääseminen näyttelijäksi oli kunnia-asia meille oppilaille.  En muuten ikinä ollut kuin parissa näytelmässä äitienpäivänä.
Viimeisinä kouluvuosinani kun soitin jo haitaria, ei sen soittoa kuitenkaan suvaittu, olihan se syntinen ”pirunkeuhko”.  Kylässämme kun oli muutamia vanhoollis-lestadiolaisia jotka eivät missään nimessä suvainneet haitaria.
Asia kyllä harmitti minua kovasti.
Parasta kuitenkin noissa Äitienpäivissä oli se kun silloin ikäänkuin virallisesti alkoi kesä.
Saimme yleensä ihkauudet farkut, valkoisen kauluspaidan ja uudet tennarit.
Lauantaisaunan jälkeen ne sai jo pukea päälle.  Siihen aikaan sitä asua kutsuttiin pyhäpuvuiksi ja se oli suorastaan pakko pukea ylle pyhäisin. Minulle se ei kuitenkaan ollut mikään pakko, vaan se tuntui jopa mukavalta kun ei tarvinnut pitää niitä päivittäisiä työvaatteita päällä ja olla resupekan näköinen.
Äitienpäivänä tuohon asuun lisättiin vain enää ravatti- tai rusetti joilla sellaisia oli.

                                          Uimaniemen koulun äitienpäiväjuhla V-58


Neljä vuotta sitten muuttui minun elämäni niin että ”Äitienpäivät” kohdaltani loppuivat avioeron myötä. 
Palaan kuitenkin aina mielessäni niihin lapsuudenaikaisiin Äitienpäivän aikoihin.  Olen ostanut aina jopa palan äitienpäiväkakkua itselleni jonka nautin sunnuntain aamukahvilla.

Jos tätä minun blogia yksikään äiti lukee niin toivotan sinulle hyvää äitienpäivää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....