....kesä parhaimmillaan....


Tämä kesä on lähtenyt mukavasti käyntiin. Soittokeikkaa on piisannut niin kuin joka kesä näihin aikoihin yleensäkin. Myös kuvataidepuoli on virkistynyt menekin perusteella.

Osallistuin Uimaniemessä yhteisnäyttelyyn Serkun tyttö Ritva-Leenan ja kahden muun järvikylien taiteilijan kanssa ja se meni loistavasti vaikka näyttely oli niin lyhyt.

Viime tiistaina taas avasimme yhteisnäyttelyn ystäväni- ja kolleegani Tuula Takkisen kanssa Lähteentien pirtillä. Se näyttely kestää elokuun lopulle saakka.  Näyttää siltä että siitä näköjään on tulossa vähintäänkin yhtä menestyksekäs- tai jopa enemmänkin. Luultavasti joudun viemään sinne kohta täydennystä ja mielelläni sen teen.

No, kyllähän tässä lisäeuroja tarvitaankin. Volvo ei mennyt katsatuksesta läpi kuten ennakkoon aavistelinkin. Remonttia siis on tiedossa.
Olen ihmetellyt kovasti mistä tämä tällainen ”noste” on yhtäkkiä tullut.  Vielä pari vuotta sitten kohdallani kaikki näytti niin todella mustalta ja masentavalta.  Elin periaatteessa kädestä suuhun ja oli taloudellisesti erittäin tiukkaa. Olin korviani myöden veloissa.

Onneksi älysin viimeinkin mennä tuonne velkaneuvontaan ja kaikki taloudellinen ahdinko alkoi vähitellen purkautua oikeaan suuntaan. Ennenkaikkea se syvä 4- vuoden masennus ja toivottomuus alkoi helpottamaan.
Minulla oli- ja on aina ollut sellainen typerä periaate varjella omaa luottokelpoisuuttani.  Maksoin laskut ja rästit aina niissä rajoissa että luottokelpoisuus varjeltui. Varjelin sitä todellakin niin että joinakin päivinä ei ollut mitään syötävää. Sitten aloin pitämään huolta että ruokavarastossani on ainakin kauraryyniä ja näkkileipää.  Monina viikkoina söimmekin Koirani kanssa päivittäin kaurapuuroa ja näkkileipää.  Mikä parasta, tykkäsimme molemmat siitä!

Päästyäni sitten tuohon velkajärjestelyyn, minun oli hyväksyttävä se että luottokelpoisuus menee muutamaksi vuodeksi.  Luottokelpoisuus minulle oli aikaisemmin jonkinlainen ”miehen mittari”. Nyt on mieli muuttunut tuossakin. Nyt minulle on ”yhtä haileeta” onko minulla koko luottokelpoisuutta, se ei ole enään minulle tärkeää.  Enää minä en ikikuuna päivänä tule ottamaan minkäänlaista velkaa kun tästä loukusta 2,5- vuoden päästä pääsen! En ota edes luotollista pankkikorttia.  Sellaisen opetuksen olen saanut.


Soittokeikkaa pukkaa nyt kovasti.  Tulee ihan päivittäin puheluja ja kysellään esiintymään.  En kuitenkaan niihin kaikkiin lähde.  Olen oppinut varjelemaan myös omaa jaksamista ja otan ne jotka on helpompi tehdä. Menemme tänä vuonna Rovaniemen vanhoille markkinoille Viljon kanssa laulattamaan ihmisiä ja se on sellainen hyväntekeväisyysjuttu ja ainoa ilmaiskeikka minkä tänä kesänä teen.  Soittaminen tällä selällä on jo niin kova nakki ja joskus niin tuskallista että edes jonkinlaista vaivanpalkkaa minun on siitä saatava.  Kaikki vain ei tunnu sitä ymmärtävän.

Hyvää kesää teille jotka vaivauduitte lukemaan näitä taas! 


Parvekkeeltani päivää ennen juhannusta klo 24.00.
Hietalahti pensselillä kuvattuna.
Tie kalasatamaan (takakaaviin)
Uimaniemi porosaaresta maalattuna.
Kotikylä pihakuusesta katsottuna 50-luvulla.
Mäntylän joulu (väärältä suunnalta) 50-luvulla


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....