...."Tupakkimiehiä".....


Opeteltiin polttamaan Mikon kanssa tupakkaakin tietty.  Periaatteessa kaikki alkoi siitä yhdestä ASO- juhlasta jonka kylämme kauppias Mauri järjesti kerran siellä koululla. 
Siellä oli niiden lukuisten juhlapuhujien ja elävien kuvien lisäksi kaikenlaisia maistiaisia niin paljon että pöydät notkuivat. Niitä juhlayleisö sai maistella ihan mielin määrin.
Ensi kertaa mm. minäkin sain maistaa niitä tomaattisoseessa olevia sardiinisäilykkeitä joita silloin vielä tehtiin kilohaileista. Tykkäsin pirskatin kovasti niistä vaikka ne hiukan näyttivät arveluttavilta siinä punaisessa moskassa. Silloin kun ei oltu edes nähty mitään tomaattisosetta eikä sen näköistä ruokana.  Makkaraa ja leikkeleitä oli myös vaikka minkälaisia.  Mehän pojat syötiinkin sitten niin että ”napa rutisi” ja tultiin ihan ähkyyn.
Siinä tarjouspöydällä oli myös vino pino pieniä ”sippiaskia” tupakkaa,- miksi niitä silloin kutsuttiin Boston,-Armiro ja –Newport-merkkisiä. Se Newport oli ensimmäinen menthol tupakka mitä ikinä olin maistanut eikä se oikein edes maistunut tupakalta. Kauppias varoitteli tuimasti meitä, että ”näitä saa vain aikuiset ottaa”.  Meille pojillehan se oli tietenkin kuin yllytystä tietty. ”Se voi piruvie olla kovinkhan suuri rikos jos met tuosta otamma”
Ihanhan me alettiin kilpailemaan kuka saa niitä eniten pöllittyä kun aikuisten silmä vältti.
 
Meillä oli Mikon kanssa oikein ”ratekia” kuinka niitä helpoimmin saa. Se toimi niin että jompikumpi meni kysymään kauppiaalta tai kauppiaan rouvalta….kumpi nyt olikaan passissa, jotakin jostain leikkeleistä ja kun kysyjä sai huomion kääntymään itseensä, toinen kahmaisi niitä tupakka-askeja kourallisen tai kaksi taskuunsa.
Mehän sen kisan tietenkin voitimme ja aika keveästi….valitettavasti.
Nythän meillä oli kaikenlaista tupakkaa poltettavaksi ja ihan koko syksyn ajan. Aloitimme Newportista koska sitä pystyi helposti vetämään henkeen. Se olikin ainakin juuri minulle kohtalokasta, sillä silloin oikeastaan jäin tuohon tupakkakoukkuun.  Niin se taisi olla Mikonkin kohdalla.

Kun tupakat sitten aikanaan loppuivat, iltamme kuluivat etupäässä tupakan tumppien metsästyksessä.
Pian opimme muun muassa minkä talon tuhkakupista löytyy pisimmät tumpit. Juuri niissä taloissa jompi- kumpi meistä tai molemmat oltiin ihan päivittäisiä vieraita. 
Lisäksi delegoimme yhden kaverin, Alatalon Reijon keräämään myös Murtomaan talojen tuhkakupeista kaikkein pisimmät tumpit. 
Pian meidän koulussamme jotkut oppivat että paras tae päästä kaveripiirimme sisäpiiriin oli keräilemällä meille mahdollisimman paljon tumppeja. Muutenhan siihen ei helposti päässytkään. Me kun olimme eräänlaisia ”kummisetiä” johon kuului myös Yrjö joka oli Mikon vanhempi veli.   Näitä ”avuliaita aatuja” alkoikin ilmaantua ja sehän meille sopi.

Tykkäsimme erityisesti ”Pilliklubeista” koska niissä ei ollut itsepalava paperi joka paloi vaikka tupakkaa ei edes vetänyt, siksi juuri ne tumpit olivat paljon pidemmät kuin itsepalavissa. Lisäksi niissä klubeissa oli pahvinen holkki joka oli helppo repäistä poikki että ei saanut entisen polttajan ”suupasiliskoja”.

Ennen pitkää opittiin pian että kylässämme pisimmät tumpit oli ”Lutviikin” tuhkakupeissa. Yhtä pitkiä ja osin jopa joskus pidempiäkin ”lupinatsoja” taas löytyi Hilpin navetasta. Ne löytyi siitä tojalevyseinästä johon niitä oli painettu kiinni, Hilpillä kun oli tapana polttaessaan purra ja mäskätä se pahviholkki märäksi, niin että se tarttui siihen seinään hyvin josta sitten tarpeen tullen niitä sytytteli uudelleen.  Harmi vain, siellä navetassa ei noin vain pääsytkään käymään kun ei keksitty siihen mitään tekosyytäkään. Olisi muuten ollut liian suuri riski ”narahtaa”.
Joissakin taloissa kaikki tumpit olivat niin pirun lyhyet että ei oikein maksanut vaivaa ”kylästellä” siellä, paitsi tietenkin silloin kun kuulimme,- tai tiesimme että ”Lutviiki” oli käynyt siellä kylässä.
Meillähän Mikon kanssa oli oma koodikielemmekin tuohon tupakkajuttuumme liittyen.
Kun Mikko esimerkiksi tuli meille ja meillä oli pirtissä muutakin porukkaa, minä äännähdin sille kysyvästi ”OK”.  Jos Mikko vastasi samalla tavalla, oli hän onnistunut hyvin natsojen hankinnassa.  Jos vastaus oli ”EK”, se tiesi taas sinä iltana paljon kylästelyä. 
No, mehän oltiinkin oikeita ”kyläluutia” ja voi olla että varmaankaan kaikissa taloissa eivät tykänneet näistä jokailtaisista vieraista…ja sen jopa ihan aisti, mutta joissakin taloissa saatoimme saada jopa iltakahvit.


Itselläni oli kotona joskus helppo pölliä äidin klubiaskista kokonainen tupakka tai kaksi. Piti vain kärsivällisesti odotella että se aski vajuaa noin puoleen niin siitä voi silloin huomaamatta ottaa pari- tai joskus jopa kolmekin tupakkaa, mutta silloin niiden tupakkojen järjestystä piti hiukan sekoittaa.
Joskus tein jopa niinkin että aamulla Äidin nähden pudotin muka vahingossa sen tupakka-askin lattialle jotain muuta sieltä muka etsiessäni. Tietenkin silloin auliisti lupasin ne kerätä siihen askiin takaisin. Silloin laitoin ne kaikki ristiin-rastiin ja taas olin kolmea klubia rikkaampi. Näin yleensä sain hankittua kouluun ”evästupakat”.


Alaluokalla (kova kolmikko)
Mikko ensimmäisellä rivillä äärimmäisenä vasemmalla.
Minä toisella rivillä äärimmäisenä oikealla.                    
Eero samalla rivillä vasemmallta kakkosena.                  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....