.....Inspiraatio palasi.....

Jo eilen tuon pitkän joulurupeaman tilaustöiden jälkeen alkoi tekemään mieli jatkaa tuota omaa projektiani tuossa maalaustelineellä. Aikani tuota aiemmin tekemääni luonnosta jo tuijottelinkin.
Periaatteessahan tuo on ollut hyväkin asia että noin on. Tämä tuleva teokseni näet perustuu paljolti taas omiin lapsuuden- ja nuoruudenaikaisiin muistikuviini 55-60- luvulta saakka. Koko ajan on tullut kuvaan liittyen mieleeni kaikkia mahdollisia muistikuvia joita olen sitä mukaa luonnostellut tuohon pohjaan.
Toivottavasti voin viedä sen taas kunnialla läpi loppuun asti. Keskeneräistä työtähän en edelleenkään esittele kellekään, mutta lupaan sen tuoda valokuvana tänne heti kun se on valmis.
Olen sitä mieltä että valmiina se on minun tähänastinen "kuningasteokseni" jonka maalauskankaalle saatan.....siis mikäli se onnistuu niin kuin olen ajatellut ja suunnitellut- ja mikä ettei se onnistuisi.  :)

Nyt olen myös tyytyväinen että nuo jouluhössötykset ovat taas takanapäin. Haastoin itseni ennen joulua että en mässäile ruuan kanssa niinkuin ennen. Jo ennen joulua laadin tiukan suunnitelman kuinka syön ja mitä syön.
Nimittäin lääkärintarkastuksessa ja labrassa käytyäni lääkäri havaitsi että verensokerini on huolestuttavissa lukemissa. Määräsi minut sokerirasitustestiin josta sain tulokset postissa suoraan lääkäriltä viime perjantaina. "Aikuis-iän diabetes"!  Niinpä sain nyt lääkkeet siihenkin.

No, olen nyt huomannut että tuon uuden ruokavalion ansiosta paino on alkanut laskea ja vyönikin on kiristynyt parilla reiällä.  Lääkärini mukaan on mahdollista että tulevaisuudessa voin tuon uuden lääkityksenkin lopettaa jos saan tuon vyötäröni läskin ohenemaan. Se kuulemma näkyy suoraan noissa veriarvoissa.
Eikös siinä olekin mukavasti kannustinta.

Tähän loppuun ajattelin laittaa valokuvan vuodelta -58 meidän veljes- ja sisaruskatraasta ja äidistä. Tosin meille ei siunaantunut koskaan kuin yksi sisko.  Kuvassa äärimmäisenä oikealta ja vasemmalta olemme me kaksi lasta joiden sukunimi on Vierelä. Minä olen tuo isokorvainen ja veljelläni Taistolla on varis "Nappe" olkapäällä. Nappe oli meillä kokonaiset 2,5 vuotta.  Saatteli meidät aina uskollisesti kouluun joka-aamu ja lensi vastaamme aina kun tulimme takaisin. Onkimaretket oli aina sen unelma niin kesällä kuin talvellakin jolloin pilkimme. Se söi kaikki pienimmät itselleen sopivat ahvenet ja oli tyytyväinen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....