….jatkoa edelliseen aiheeseen…


Kun nyt kerran tuli sähköpostiini pyyntö että jatkaisin vielä tästä aiheesta lisää niin päätin sitten jatkaa.

Aikanaan kehityin tuossa soittamisessa niin paljon että kelpasin jo eri tilaisuuksiin esiintyjäksi.
Se että opin niin nopeasti, oli puhtaasti opettajamme Heikin ansiota.
Minun aikana siihen mennessä ei koulussamme koskaan ollut musiikkitunneilla musiikin teoriaa. Heikki toi myös musiikin teorian tullessaan ja saimme opiskella nuottien tekoa- ja lukua kaikkine krumeluureineen.
Siihen mennessä esimerkiksi minun todistuksessani aina oli ”musiikin” kohdalla välttävä n:o 5.
Todistuksen arvostelunumero perustui siihen mennessä aina johtajaopettajamme pitämiin ”koelaulutilaisuuksiin.” Pankaas arvaten kehdattiinko sen ikäisenä poikana laulaa kunnolla koelauluissa. Ei todellakaan! 
Meillä kaikilla pojilla ne koelaulut menivät aina tyyliin- ”pieenii nookipoika vaaan…” – tai ”Miinääpä oolen se laaulajapoika ja mulla on laulun nuootti.” –ja se oli juuri se tarvittava yksi säkeistö.
Yleensäkin meidän musiikkitunnit meni pelkästään ’yhteislaulellessa.’ Mikäs siinä, tykkäsinhän minä lauleskella mutta muun porukan mukana.

Kun kouluumme tuli Heikki niin mukanaan hän toi myös nuo välttämättömät ”musiikinteoriat.” En tiedä kuuluiko ne siihen aikaan olla mukana koulujen opetussuunnitelmissa. Sen se ainakin sai aikaiseksi että minunkin  musiikin numeroni todistuksessa  koheni oitis kiitettäväksi  yhdeksiköksi tai kympiksi.  Minua kyllä kiinnosti silloin jo kovasti tuo musiikin teoria.

Heikillä oli joskus niillä tunneilla tapana kirjoitella liitutauluun tekemäänsä nuottiviivastoon nuotteja ja samalla arvuutella mikä laulu oli mahdollisesti kysymyksessä.  Melkeinpä aina minä tunsin ne heti jos laulu muuten vain oli minulle tuttu. Lopulta kyseinen ’arvuuttelu’ meni siihen että Heikki jopa kielsi minua vastaamasta että muutkin saivat mahdollisuuden. 
Niin se vain näyttää olevan että kun jokin asia kiinnostaa niin sen yleensä oppiikin helpommin ja minuahan  todellakin musiikki kiinnosti aina.

Samana vuonna kun pääsin kansakoulusta, meille soitettiin eräänä iltana jossa pyydettiin minua puhelimeen.
Puhelimessa oli Lepolan Junnu Syväjärveltä.  Hän kysyi kiinnostaisiko minulla tulla ”koesoittoon” Syväjärvelle kun he hakevat uutta hanuristia Trio- orkesteriinsa.
”Kyllähän mulla kiinnostaisi mutta kun tuo minun haitari on tuollainen pieni ’räpsy’ eikä siinä ole edes ”tangoääntä”. Luulen että kaikkihan sen tietää että 60- luvulla tango todellakin soi paljon sen aikaisissa tansseissa.
Junnu vain tuumasi: ”Ei semmonen haittaa mitään jos vain muuten osaat soittaa.”

Niinpä sitten eräänä iltana löysin itseni Syväjärven vanhasta, suuresta ja hirsisestä rakennuksesta ”Järvihovista” ja olimme kokeilemassa yhteensoitantaa Junnun ja Mattasen Maukan kanssa. Maukka soitti silloin rumpuja, Junnu kitaraa ja minä sitä pientä Hagström- ”haitarin räpsyä”.

Sopimuksemme syntyikin jo samana iltana ja siitä periaatteessa alkoi minun urani ”keikkamuusikkona”.
”Syvärjrveläisten” bändissä kun silloin aloitettuani, niin noin puolen vuoden kuluttua siitä tilasiin Sodankylän ”Musiikki Kuhan” kautta Kouvolan harmonikkatehtaalta ihan täysin uuden ’Gassotto’- merkkisen hanurin johon oli jo tehtaalla asennettu sisäiset mikrofonit.
 
Se oli melkoinen Boosti myös minun kehityksen alulle hanurin soitossa. En halunnut enää olla mikään keskinkertainen soittaja hanuristien joukossa. Harjoittelutunnit nousivat roimasti. Onnistuin silloin saamaan nuotteina käsiini Viljo Vesterisen sovituksen ”säkkijärven polkasta” ja päätin opetella sen täydellisesti niin kuin nuoteissa oli kirjoitettu.
Se nuottien luku oli minulla jotenkin vaivalloista ja todella hidasta, mutta lopulta soitin sen polkan juuri samalla tavalla kun se soi radiossakin.
Sen jälkeen sitten heitinkin nuotit nurkkaan enkä muuten koskenutkaan niihin opettelumielessä kuin myöhemmin 90- luvulla, jolloin aloitin systemaattisen opettelun esimerkiksi ’virtuosokappaleita’ oppiakseni.
Minulla kyllä oli aikaisemminkin nuotit esillä soittaessani- ja varsinkin kaikenlaisia artisteja säestäessäni, mutta seurasin silloin nuoteista vain niitä sointukulkuja joita toistin tarpeen mukaan myös improvisoiden.

Kuten jo tuolla aiemmin sanoin, minulla on aika tarkka ’musiikkikorva’ joka yleensä kertoo milloin menee ’harmoniat’ soitettaessa  pieleen ja opin sellaisia tilanteita välttämään. Useimmiten käytinkin niissä monissa puolitutuissakin kappaleissa pelkästään perussointuja. Mutta koko ajan kuitenkin kunnianhimo ja ”ruokahalu kasvoi syödessä”.

Tuo minun ”keikkamuusikon” ura ei katkennut edes armeijaan. Osoittautui että  siellä Hiukkavaarassa ja varsinkin samassa komppaniassa oli samanlaisia soittelijoita kuin minäkin.  Oli rumpali, basisti, kitaristi, Saksofonisti ja minä hanuristi. Niinpä sitten päätimme perustaa varusmiesbändin. Olen tästä aiheesta kirjoittanut jo tuolla aiemminkin mutta tulkoon se nyt vielä kerran.

Tuo kyseinen Saksofonisti muuten oli sen aikaisen- ja listoillakin ykkösenä ollut ”Kenen syy”- kappaleellaan artistin Annette Tuomisen pikkuveli Jamppa Tuominen.
Tuota tietoa tanssien järjestäjät käyttivät mukavasti hyväkseen. 
Muun muassa kun olimme menossa Pudasjärven Havulaan keikalle, huomasimme siellä olevissa pylväsjulisteissa suurilla teksteillä suunnilleen näin:

”TÄNÄ ILTANA HAVULAN TANSSEISSA TAHDIN TAKAA SUOSITTU VARUSMIESORKESTERI OULUSTA SOLISTINAAN ANNETTE TUOMISEN VELI  JARMO TUOMINEN”  -ja suosio oli varmasti taattua.....ja olihan se.

Otin yhden tuollaisen pylväsmainoksen mukaani muistoksi mutta se jossain vaiheessa katosi johonkin Ruotsin muuton aikoina. Se olisi ollut kiva lisä skannattuna tämän jutun loppuun.

Sen aikainen  keikkamuusikon  urani kuitenkin katkesi joksikin ajaksi armeijan loppuun ja Ruotsiin muuttoon.
Näistä kuitenkin myöhemmin lisää täällä…..jos kiinnostusta tuntuu vielä riittävän.


Tässä olen vasta tullut ruotsiin. Soittelen tässä juuri suomen ikävissän joululauluja

Tässä olen valokuvaajalla Hiukkavaarassa sotilaspassia varten. (kultaiset merkit rinnassa)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....ne pirun hammaslääkärireissut....

....Renne....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....