….Kaikkien aikojen kosto….


Palataanpa takaisin tuonne värikkääseen kouluaikaamme.
Koulumme kahden opettajan pinna taas kerran paloi minun ja Mikon edesottamuksista siinä määrin että koulun johtajaopettajatar ihan meitä varten tahtoi koota  johtokunnan koolle pohtimaan mitä meidän kanssamme tehdään. Opettaja määräsi meidät molemmat tulemaan illalla tiettyyn kellonaikaan veistosaliin odottamaan kutsua tuohon kokoukseen.
Hieman totisina tulevasta sitten odottelimme niin kuin syylliset konsanaan veistosalissa tuota kutsua peläten että joko ne nyt passittavat meidät koulukotiin.
Luokasta kuului ajoittain jopa tiukkasanaistakin keskustelua ja meidän housunlahkeet alkoivat jo tutista.
Sitten ovi raoittui ja ensin kutsuttiin minut ”kuulemaan tuomiotani”. Siellä oli aika totista porukkaa ja muutamat näyttivät olevan jopa vihaisella ilmeellä.
Oma opettajamme alkoi lukea ylöslistaamiaan kolttosia joihin kuului muun muassa tupakointi koulun alueella ja ulkopuolellakin joista olin jo silti kärsinyt seuraamukset lukuisten 2-tunnin jälki-istuntojen muodossa.
Opettajan lukema lista oli pitkä ja osissa kohdin huomasin että parin johtokunnan jäsenen (Yrjö Uimaniemen ja Ludvik Poikelan) -pokka oli selvästi pettämässä ja he ilmiselvästi pidättelivät naurua naamioimalla ne yskänkohtauksiinsa.
Varsinkin silloin yskitti paljon kun johtajaopettajatar kertoi tapauksesta jolloin olin pakoitettu puhaltamaan savut suoraan hänen kasvoilleen kun hän käski sanoa Huuko.  Kerronpa tuon tapauksen tässä tarkemmin.

Oli välitunti ja menimme kolmestaan taas tupakkapaikallemme Mikon ja Yrjön kanssa. Ajattelimmekin tällä kertaa mennä suoraan siihen kahden ison vasta rakennetun halkopinon väliin koska siitä näki hyvin siihen jalkapallokentälle kun muut pojat pelasivat jalkapalloa. Me kun olimme kaikki jommassakummassa joukkueessa. Komensimme Reijon pitämään vahtia siihen pinon viereen ja ilmoittamaan heti jos jompikumpi opettajista tulee ulos.
Reijopiru oli kuitenkin jossain vaiheessa karannut juoksemaan pallon perään kesken kaiken.
No, meni hyvin siihen saakka kun lähimpänä pinon suuta äkkiä huomasin että tämä johtajaopettajamme seisoi siinä ja komensi minua tulemaan lähemmäksi. Pahaksi onneksi olin juuri vetänyt savut sisääni.
”Sano Huuko!” – komensi hän odotellen sieraimet väristen.  Enhän muuta voinut! Tahtomattani puhalsin savut hänen silmilleen ja hän oli luonnollisesti tukehtua siihen savuun. Heidän perheessä ei kukaan näet polttanut tupakkaa.
Tästä ”rikoksesta” sain jälki-istuntoa 2-tuntia kahtena päivänä peräkkäin. Muut pelastuivat sillä kertaa koska hän ei enää muita siinä nähnytkään kun oli silmät vetisinä.

Kävimme molemmat näiden ”lautamiesten” edessä kuuntelemassa kuinka ”kelvottomia” ja ilkeitä olimme ja saimme vakavan  ”viimeisen varoituksen”, tai muuten joudumme oikeasti koulukotiin. Kehoittivat meitä myös kiinnittämään enemmän huomiota koululäksyihimme ja ottamaan edes läksykirjat mukaan koulureppuihimme eikä kantamaan tyhjiä reppujamme mennen tullen.

No selvisimme tuostakin ”oikeudenistunnostamme” suht’ helposti mutta nyt vannoimme kuin yhdestä suusta: ”kosto elää”.

Jonkin aikaa taas olimme niin kuin muutkin oppilaat ja osasimme jotain myös tunnilla kun oikeasti otimme osaa tunneilla.
Pikkuhiljaa sitten taas olimme oma itsemme. Hiukan kyllä jarruttelimme ja olimme maltillisempia mutta haudoimme kostoa koko ajan.

Oli silloin suunnilleen keskitalvi  ja panimme merkille että Johtajaopettajatar kävi maitoreissuilla Mattilassa iltaisin aina samoihin aikoihin potkukelkallaan. Huomasimme että harva se ilta hän paluumatkalla poikkesi myös siinä matkanvarrella olevassa ”Hilpilässä” lyhyellä visiitillä.
Sitten meillä yht’äkkiä leikkasi Mikon kanssa! Meillähän nyt oli lompsissamme kortsut….joskin jo aika kuluneet ja haalistuneet niistä monista pallopeleistämme, mutta ehjiä ne vielä oli.
Kun huomasimme että hänen potkukelkkansa oli jo Mattilan pihalla, menimme äkkiä Haapallaan Mikon kotiin, ja laitoimme pari ruokalusikallista piimään niihin meidän kortsuihin.  Solmimme kortsujen suut löysään solmuun ja laitoimme ne taskuun ettei ne jäädy koska oli kova pakkanen.
Pahaksi onneksi huomasimme että opettaja oli juuri lähtenyt päälärinsä kanssa. Lähdimme varovasti seuraamaan ja toivoimme että hän poikkeaisi taas Hilpilässä. Toiveemme toteutui ja pääsimme toteuttamaan kostoamme.
Nostimme vielä lämpimän maitopäälärin potkukelkan sarvesta pois ja ujutimme kortsumme molempiin sarviin ja nostimme päälärin takaisin siihen toiseen sarveen.
Jonkin ajan kuluttua hän tuli ulos, tarttui sarvista kiinni ja lähti potkuttelemaan. Hetken päästä sieltä pimeästä alkoi kuulua hirvittävä pulina ja posmotus kun hän tutki taskulampun kanssa niitä sarvia. Huomasimme että hänen päänsä pyöri kuin ”pössihaukalla” ja yritti saada syylliset näkökenttäänsä. Me makasimme kuitenkin kinoksessa turvallisen matkan päässä. Meitä alkoi kuitenkin pelottaa ja vähin äänin vetäydyimme turvallisemmalle alueelle josta juoksimme Mikon kotiin. Kostomme oli toteutunut.

Hieman pelonsekaisin tuntein lähdin aamulla kouluun.  Olimme Mikon kanssa ”niinkuin ei oltaiskaan”- eli niin kuin ennenkin ja kostostamme ei tiennyt kukaan muu.
Aamuhartauden jälkeen johtajaopettajamme aloitti tavanomaisen ”aamukäräjöintinsä” ihan niin kuin ennenkin. Tällä kertaa siinä oli vivahde tekoitkuakin kun hän aloitti:
”Minä toivon ja rukoilen että meidän koulumme pojista kukaan ei olisi sen ilkivallan tekijöiden joukossa jonka kohteena eilis’iltana jouduin olemaan”.
Tuli pitkä hiljaisuus ja hän tarkkaili meitä erittäin tuimalla ilmeellä ja varsinkin me Mikon ja Yrjön kanssa olimme erittäin tarkan luupin alla.  Meidän pokkamme kuitenkin piti kun minä vielä yritin ilmentää kysyvää ilmettä.  Pitkän ajan päästä hän sanoikin  itkuisin äänin:
”Minä uskon- ja tahdon uskoa että kylän isot pojankoltiaiset olivat tällä kertaa asialla.”

Ei kuitenkaan mitenkään käynyt selväksi mitä oli illalla tapahtunut.  Toisella välitunnilla huomasimme että meidän yläkoulun opettajamme oli teräsraspin ja hiomapaperin  kanssa hiomassa potkukelkan sarvista pois niitä piimän jäänteitä ja häntä ilmiselvästi ällötti se tekeminen.  Me oltiin kuin ei oltaiskaan.

"Temmellyskenttä"

"Porosaaresta"  (ainoat talot)

"Teräsmiehet"

"Tie Takakaaviin"



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....