....Kerran sankarikin....

Ruotsista paluuni jälkeen olin Marttiinin puukkotehtaalla töissä noin vuoden ajan. Sen jälkeen useamman vuoden olin E-huoltamolla myyjänä.
Ensin aloitin Lapinmaan takapihalla Korkalonkadun pikku huoltoasemalla.  Se oli metka työpaikka jossa tapahtui todella paljon varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin. Se oli ”Kulman” alamaailman hallitsemaa seutua jossa myytiin ihan julkeasti viinaa pimeänä.  Eli ”pojat” möivät viinaa huoltoaseman pihalla ja me bensiiniä sisällä.
Oltiin hyvää pataa näiden ”poikien” kanssa. Sallimme heidän käydä talvipakkasilla lämmittelemässä sisällä josta he näkivät joka puolelle mahdollisesti paikalle tulevat asiakkaansa, koska meillä oli seinänkokoiset ja kolmikerroksiset lasit siinä rakennuksessa.
Vastaavasti he myös pitivät kovan kurin että ne heidän asiakkaat eivät tulleet ’narauttelemaan’ niitä ostamiaan pulloja siihen meidän kauppaamme. Lisäksi meillä oli ”henkilökuntaetu” jos meillä tuli joskus ’pimeän pullon’ tarvetta vaikkapa viikonloppuisin ja saimme putelin aina normikaupan hintaan.
Parisen vuotta ehdin olla siinä Kulman vanhalla huoltoasemalla kun meillä tuli muutto uuteen paikkaan, joka sekin oli Korkalokadulla, mutta Toripuistikon lähellä ja Ravintolakoulu Oppipojan vieressä.
”Pojat” kävivät vielä silti meillä aamukahveilla sunnuntai- ja lauantaiaamuisin ennen ’töidensä’ aloittamista, joten meidän asiakassuhteemme säilyi samanlaisena puolin ja toisin.

Oltiin oltu siinä Oppipojan vieressä jo parisen vuotta ja elettiin juuri Uuden vuoden aikaa jolloin meidän piti tehdä inventaario myymälässämme.
Oli keskivikkoilta ja jäimme kahdestaan huoltamoesimiehemme Penan kanssa sitä inventaariota tekemään.
Oltiin siinä hommassa jo aikalailla voiton puolella kun olin kuulevinani pieniä kolahteluja sieltä meidän varastokellarista ja mainitsinkin Penalle siitä.
Siinä varastokellarissa  oli takapihan puolella lastausluukku jossa oli saranoilla oleva kansi joka oli puolisenttistä jämerää peltiä ja se oli yleensä kiinni myös jämerällä munalukolla.
Pena sanoi minulle:
” käy katsomassa että saat rauhan.”  Meninkin ja alas mennessäni räväytin ne kellarin kirkkaat valot päälle.
Parahaksi huomasinkin miehen jalat siinä luukun kohdalla jotka juuri ponnistivat sen luukun kautta ulos. Samalla kuulin kovan ”rämähdyksen” kun se raskaahko kansi tippui sen miehen jaloille.
Juoksin äkkiä takaisin myymälän kautta ulos ja huusin samalla Penalle että tilaa poliisit. Sanoin vielä että otan sen miehen kiinni.
Huomasin että mies ei ollut saanut paljoakaan  etumatkaa kun se ontui toista jalkaansa niin pahasti.  Hieman vain hirvitti kun huomasin että se mies oli reilusti päätä pidempi kuin minä, eikä se muutenkaan näyttänyt kovin hintelältä.
Oltiin jo suunnilleen ravintola Sampon kohdalla kun komensin äijää pysähtymään ja tartuin kuitenkin siitä nahkatakin olkauksesta kiinni ja riuhtaisin hänet rintamasuunta itseäni päin. Samalla näinkin jo ison nyrkin tulevan minua kohti. Väistin- ja väistin toisenkin lyönnin ja helposti. Vaistomaisesti ja automaattisesti entisenä ja tottuneena nyrkkeilijänä kiskaisin vasemman sivukoukun miehen leuantyveen juuri korvan alle ja mies tippui ja löi vielä aika rajusti päänsä siihen lumiseen asvalttiin.  Samalla kaverilta putosi sieltä puseron sisältä täysi Marlboro-pakkaus jossa on yleensä kymmenen Marlboro-askia.
Tungin pakkauksen takaisin sen tiedottoman miehen puseron alle, tartuin häntä jaloista,  ja ikään kuin hevonen aisojen välissä lähdin häntä vetämään takaisin huoltoasemalle. Mies luisti kevyesti vaikka oli suuurehko, koska hänellä oli liukas nahkapusero yllään.
Parahiksi tultiin siihen pihaan juuri heräilevän miehen kanssa kun jo poliisin maijakin kaarsi paikalle.
-”Jaha onkin tuttu mies,” sanoi toinen heistä ja tiesi miehen nimenkin.
Otin Marlboropakkauksen pois miehen puseron sisältä ennen kuin poliisit hänet pisti Taunus Transitin koppiin.  Mies protestoi kuuluvasti sitä ja vaati että minutkin pitäisi laittaa samaan koppiin koska oli lyönyt häntä.
-”turpa kiinni tai saat lissää” –sanoi toinen niistä poliiseista ja löi takaoven kiinni.
Käytiin vielä poliisien kanssa tarkastamassa kyseisen kellarin luukun mistä hän oli sisään tullut katkaistuaan ensin paikalle jääneillä voimapihdeillä munalukon.

Kun he olivat kuulleet myös Penaa ja varmistaneet että minulla on kaikki hyvin ja minullakaan henkilökohtaisesti ei ole mitään vaatimuksia, he lähtivät tekemään ”lähisiirtonsa” putkalle ja me Penan kanssa päästiin jatkamaan hommamme loppuun.  Hiukan hän vielä ihmetteli kuinka uskalsin mennä sen jätkän perään.  ”Adrenaliinihöyryt auttoivat” sanoin minä.
Sitä miestä muuten ei ole sen koommin nähty.

Jonkin ajan kuluttua tuosta tapauksesta minua haastatteli ja kuvasi joku toimittaja jonka toimeksiantaja oli E-öljyjen sisäinen julkaisu.  Tämä juttu tuli seuraavaan julkaistavaan numeroon ja muistaakseni vielä kuvan kera. Siinä puhuttiin sankarillisesta ja rohkeasta tempusta joka olisi saattanut päättyä huonostikin minun kannalta.  No tosihan se vakavasti ottaen on. Siinä minuun kuitenkin tuli niin iso adrenaliinipiikki että tuollaiset faktat hämärtyy helposti.

Silloin meikäläisestä tuli julkku ja ”sankari” koko Suomen E-Öljyläisten  keskuudessa.  Seuraavaan kuukausipalkkaani sain E-Öljyltä 500- markan stibendin tuosta toiminnasta.


Vanhalla huoltamolla "pojan" kanssa rupattelemassa

"Elämän nauha kohti valoa"

"Syysunelmia 2"

"Leipää tiedossa"  (naivisti) 



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Jätkä sai mitä ansaitsi!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....