....Hellyydenkipeyttä ja kansanparannusta...

Muistanpa että silloin nuorena kun olin jo ensimmäisellä luokalla, että  yksinkertaisesti vain yht'äkkiä saatoin tuntea hellyyden kipeyttä ja kaipasin jotain, alkoi vedet tulla silmiini.
Silloin yleensä hakeuduin aina johonkin yksinäiseen paikkaan ja annoin itkun tulla vuolaasti. Näitä hetkiä tapahtui yllättävänkin usein.

Kerran taas tuollainen hetki tapahtui meidän uudessa pirtissämme kun siellä ei ollut ketään…..tai ainakin niin silloin uskoin.
Siinä pirtinpöydän penkillä sitten makasin vatsallani ja itkeskelin hiljaa kun huomasin yks’kaks, että viereeni olikin tullut Mummo joka juuri silloin oli Murtomaasta käymässä meillä ja  kysyi:  ”Mikä sinulla Leo on?”
No, minunhan oli äkkiä keksimällä keksittävä jokin hätävale.
Edellisenä viikolla rantaan mennessäni olin polkaissut vahingossa jalkapohjani pieneen ruosteiseen naulaan. Tosiasiassa se ei ollut enää kovinkaan aktiivisesti kipeä,  mutta se pieni reikä kuitenkin vielä siinä näkyi punertavana ympyränä ja koko jalkaterässä oli aikalailla arkaa paineen tuntua.  Minun olikin helppo hieman valehdella että se on tosi kipeänä.
 Voi kuinka hyvältä se tuntuikaan kun mummo istui siihen viereeni, lohdutti  ja silitti tukkaani piippu suupielessä ja sanoi:
”Ootappasie kö mummo tekkee sulle siihen vetolaastarin niin kyllä se siittä helpottaa ja paranee”
.
Mummo haki pöytäveitsen keittiöstä sekä pikkulautasen,   meni ulos meidän ison pihakuusemme  alle ja näytti raaputtavan veitsellä sen kuusen parkkia. 
Kun hän tuli takaisin, hänellä oli mukanaan vielä mäntysoopaa- tai 'vaasasaippuaa' palanen. Lautasella näytti olevan hieman parkinsekaista  kuusen pihkaa joka tuoksuikin kuuselle.
Hän haki vielä ulkokomerosta kirnuvoita pienen nökäreen, jota oli kirnuttu meillä juuri edellisenä päivänä. Laittoi sitäkin siihen lautaselle ja raaputti nyt vielä sitä saippuaa pihkan ja voin päälle. Sitten hän otti koko nökäreen hyppysiinsä ja alkoi muokata ja painella peukaloillaan sitä.  Kun se oli ihan purukumimaista, venyvää mössöä, hän haki palan voipaperia ja levitti peukalollaan kyseisen mössön siihen. Painoi sitten koko hoidon pihkapuoli ihoa vasten siihen naulan reiän päälle ja sitoi sen vielä hyvin lakanakankaasta revityllä pitkällä suikaleella. Käski pitää siinä ainakin yön yli ja vielä seuraavankin päivänkin.
Huomasinkin jo illalla että se paineentunne jalkaterässäni lakkasi, eikä koko jalassa enää ollut kipua nimeksikään.
Alunperinhän kaikki tämä mummon touhuaminen johtui  siitä minun itsesäälistä ja hellyydenkipeydestä. Minusta tuntuikin todella hyvältä kun mummo paijasi ja helli sillä tavalla minua! Tuntui ihan siltä että koskaan aikaisemmin en ollut saanut sellaista hellyyttä.


Kun sitten seuraavana päivänä Äidin kanssa otettiin se mummon ”imulaastari” pois siitä jalasta, sen mukana nousi kellertävän punainen ja ainakin parisenttinen kovahko ”häntä”.  Haavasta pursusi vielä sen mukana lisää sitä kellertävää nestettä ja siinä näkyi jopa ammottava reikä. Jalkapohjan iho ’laastarin’ kohdalla oli ihan ’koppurainen’ ja valkea.
 Äiti hiukan vielä puristeli ja pursotti haavan ympärystää ennen kuin laittoi pelkän siteen siihen.  Koko aikana siihen ei käynyt kipeää. Äiti vielä kokemansa perusteella vakuutti että nyt se kyllä paranee….niinkuin paranikin! Se oli vain yksi niistä mummon ’velhonkonsteista’ mitä hän oli oppinut omassa nuoruudessaan.
Kertoipa Taistoveli, että Mummo oli kerran pysäyttänyt jopa verentulon hänen nenästään pelkän ”muminan” avulla.
Minullekin hän kerran Murtomaassa ollessani antoi 'ensiapuansa' todella kipeään ja särkevään hampaaseeni. Hän kaivoi tulitikulla piipustaan sitä tuoretta väkevälle tuoksuvaa 'pikeä' ja laittoi sitä sen kipeän hampaan reikään. Ensin se meni vain paljon kipeämmäksi mutta pian sen jälkeen särky lakkasi kokonaan.
Siitä hänen piipustansa sain kerran myös avun korvasärkyyn ja tällä kertaa savun muodossa. Hän pyöritti sanomalehden sivusta 'tötterön' jonka avulla puhalsi sitä 'jymysavua' suoraan sinne korvaani.  Sekään ei ihan heti vaikuttanut, mutta kun hän vielä pari- eri kertaa puhalsi sitä sinne korvaan uudelleen niin jotenkin se vain turtui eikä siihen enää 'pistänyt'. Sanoi vain hymy huulissaan että:
 "rietas ko alakaa ittiäki pyörryttämhän kö sinun takia pittää polttaa tätä piippua päntiönhän." 

Mummo oma 'tohtorini'


 Savusauna "ensiapusairaala"


 "Takakaavi" Kylän tapahtumapaikka. (miniatyyrimaalaus 8x14 cm
akryylimaaleilla.)                                                                       


 Yksi 'tapahtumista' jossa sai mm. rantakalakeittoa.






Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tällasia lisää! Hieno blogi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....