...kuinka opin Ruotsinkielen...

Puhuttiin tuossa äskettäin siitä kuinka opin aikanani Ruotsinkielen muutettuani Ruotsiin.
Sain siellä käsiini paljon ”En rolig halvtimme” ja ”Kalle Anka”- lehtiä. Niitä sitten illat lueskelin Ruotsi-Suomi sanakirja käsien ulottuvilla ja yllättävän nopeasti opin jo ihan auttavasti sen kielen. Lisäksi minulla oli tyttöystävä joka puhui minulle päivittäin melkein pelkästään ruotsinkieltä kun hän oli jo pienenä muuttanut ruotsiin eikä oikein osannut suomea, joten opin myös hyvin kuuntelemaan ja ymmärtämään ruotsin kieltä.

Noin vuosi minua aikaisemmin oli samaan kaupunkiin muuttanut myös eräs Tase- niminen kaveri samalta kotipaikkakunnalta mutta kylläkin eri kylästä kuin minä.  Hän oli käynyt aikanaan Sodankylässä oppikoulun jossa oli oppinut hyvin puhumaan ja kirjoittamaan ruotsin "koulukieltä".
Hän ei vain sitten ikävä kyllä ymmärtänyt mitään kun ruotsalainen hänelle jotain vastasi kysyttäessä.  Me näet silloin asuimme Göteborgin murrealueella ja vaatii hieman totuttautumista sen puhutun murteen kuunteluun.
Itselleni se kuulemisen ymmärtäminen kumma kyllä ei tuottanut mitään ongelmia.

Kerran eräänä iltana tuli Tase meille Boråsin keuhkoparantolasta saamansa kirjeen kanssa. Hän kertoi että sieltä oli tullut kutsu tutkimuksiin ja keuhkoröntgeniin. Halusivat kai tarkistaa että hänellä ei ole vakavampaa sairautta….lähinnä tuberkuloosia kun oli ilmennyt jotain työhönottotarkastuksessa silloin aikaisemmin.
Tase oli siitä kovin hermona että hän ei yksin siellä pärjäisi kun ei ymmärrä mitään mitä he hänelle sanovat.
 Hän pyysi minua mukaansa ikään kuin ”kuuntelutulkiksi”. ”Miehän kyllä itte hoitaisin ne puhumiset”- sanoi hän.
Lupauduin lähtemään hänelle kaveriksi hieman epäröiden kun ei muutakaan siihen hätään keksitty.

Kun tultiin sinne parantolaan, meni Tase miehekkäästi yksin siihen ilmottautumisluukulle, antoi lähetteen ja esitti asiansa. Minä istuin siinä odottamisaulassa katsellen kuinka hän siitä selviää.
Yht’äkkiä Tasen niska alkoi punottaa ja hän kynsi korvallistaan sekä vilkaisi minuun anovasti.  Menin siihen avuksi kaiken varalta. Selvisi että tyttö oli kertonut Taselle että ensin pitäisi mennä siihen viereiseen labraan verikokeisiin sen toisen lähetteen kanssa, mutta sitäkään Tase ei ymmärtänyt.
Labrassa taas Tase hoiti itse puhumiset ja minä hänelle suomensin niiden tyttöjen vastaukset.
Huomasin kuinka niillä hoitajatytöillä oli vaikeaa pitää kasvot peruslukemilla, ja lopulta heistä yhdellä pettikin pokka ja hän tyrskähti nauramaan johon yhtyivät muutkin tytöt.
Selvisimme kuitenkin siitä reissusta ihan hyvin. Tasella todettiin paha astma.

Tuosta tapauksesta ei mennyt kauaakaan kun jouduin yksin tulkiksi keskellä yötä ja taas vasten tahtoani kun en mielestäni osannut ruotsia tarpeeksi.
Tällä kertaa Tasen isällä Taunolla oli niksahtanut selkä päivällä töissä. Tase tuli minua hakemaan kello 3- aamuyöllä kun Taunolla oli tullut hirveät tuskat. Pyysin Tasea kaveriksi mutta hän kieltäytyi ja sanoi: ”paremmin sie sielä pärjäät yksin”.
No lähdettiin Taunon kanssa.  Kaikki meni ihan hienosti verikokeet mukaan luettuna, mutta sitten tuli tenkkapoo kun hoitaja kiikutti sellaisen kertakäyttö-kahvimukin kokoisen kupin Taunolle ja sanoi että tähän pitäisi toimittaa ”Urinprov”.
Kelasin kuumeisesti kumpi se niistä olisi. Muistelin kuinka ne ruotsalaiset lapset pihalla kertoivat äidilleen kun heitä pissatti että he silloin sanoivat: ”jag är Kissenödig”.  Silloin muistin että töissäkin työkaverini Kent sanoi kerran virtsalle mennessään että: ”Jag ska gå Kissa”.
No, asiahan selkis minulle hetkessä tuolla tavalla päättelemällä.  Tietenkinhän pissakoe olisi silloin ”Kissprov”!
Sanoin Taunolle että: ”sinun pittää antaa tähän kuppiin kakkakoe ja viiä se sitten tuohon toimitsijatytön pöyälle”.
Tauno vapauttikin minut sitten tulkkauksestani ja sanoi että: ”Mene sie vain jo kothis niin ehit vielä töihin oikiihan aikhan, kyllä mie jo pärjään täälä”.

Töistä illalla kotiuduttuani, menin kiireesti Taunoa katsomaan kotiinsa kuinka hän pärjää. Siellä hän makasi sohvalla selällään jalat nostettuna koholleen.
Hänen kuntoa kysyttyäni hän sanoi:
”Sairaslommaahan ne kirjottivat ja lääkhejä antovat. Mutta sitä mie pirkele vieläki ihmettelen ko oli jo niin aamusta äkäsellä päällä se vanahempi hoitaja jonka pöyälle mie panin sen paskakupin. Varmaanki siinä kupissa sen mielestä oli liian paljon sitä paskaa ko sitä vain tuli ja tuli enkähän mie nähny sitä katkassa oikiasta paikkaa ko oli muutenki niin pirun vaikia yrittää sihtata että ylhensäki osusin siihen kuphin.
Sittenkö mie kannoin sitä kuppia siihen pöyälle niin itekki huomasin että sitä oli kyllä kieltämättä paljon ja ko se piru vielä haisi! Se oli pystössä ko sokeritoppa ja reilusti se terävä pää oli sen kupin reunojen yläpuolella. Saateri  ko ne ei antanhet ees lusikkaa jolla sen olis voinu kaivaa siihen kuphin”!

Sillä hetkellä aloin ymmärtää minkä kömmäyksen minä olin tehnyt siinä tulkkauksessa. En kuitenkaan hirvennyt Taunolle tuota asiaa valaista että kuppiin olisikin pitänyt pissata. Vasta myöhemmin täällä Suomessa uskalsin sen sille paljastaa.
Noin kantapään kautta opin tuonkin asian. 
"Tila Viirinkankaalla"

"Kuuselanpää"

"Porosaaressa" 



Kommentit

Oli pirun hauskaa lukea tätä blogia täällä kaukana 'kortsujenne' kotimaassa. Terveisiä muuten täältä Saksasta!
Leo Vierelä sanoi…
No kiitos terveisistä ja kehuista! Tyhön liittyvääkö sinulla siellä on?
stansta sanoi…
Hauska juttu, mutta ennen kaikkea upeat maalaukset!
Leo Vierelä sanoi…
Eihän tommosesta voi muuta kuin kiittää! Kiitos "stansta"!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....