....mietteitä Jouluna 2017.24.12....

Olen ihan lapsesta saakka ollut ”jouluihminen”.  Ympärilläni on aina ollut paljon ihmisiä varsinkin jouluaattona.  Jo joulukuun alkaessa olen alkanut virittäytyä jouluun ja sen tunnelmiin.
Joululaulut radiossa, milloin niitä sieltä kuului, toi minulle aina hyvänolon tunteen.
Malttamattomana sitä aina odotti jouluaattoa.  Lapsuuden aikaiset lahjat, vaikka ne ainakin meillä olivat kovin vaatimattomia, tekivät minut onnelliseksi.  Vaikka usein niissä paketeissa olikin vain Äidin kutomat villalapaset- tai sukat, kuuluivat ne ainakin minulla ”pyhävaatteisiin” joita en pitänyt kuin pyhäpäivinä. 
Kovia paketteja en saanut kuin aniharvoin.  
Yksi niistä miellyttävimmistä kovista paketeista oli upean ja kiltin tätini ”Muisto Tellervon” minulle hankkima huuliharppu jossa oli kaksi puolta. Toisella puolella äänilaji oli C-duuri ja toisella puolella taas oli A- molli.  Se oli sikäli merkityksellinen joululahja josta voin todella sanoa tuon minun musiikkiharrastukseni alkaneen.

Vaikka muutin välillä Ruotsiin rakkauden perässä, ei se tuota minun suhdettani jouluun muuttanut miksikään.  Ruotsissa vain välillä kaipasin niitä tutumpia suomalaisia joululauluja ja niitä aina itse soittelinkin hanurillani kun niitä tuli ikävä.  Pian kuitenkin sopeuduin niihinkin joululauluihin ja haikeana aina kuuntelin kun niitä sikäläisistä medioista tuli eetteriin.
Ruotsissa se joulu tuntui olevan paljonkin kaupallisempi ja jollain tavalla runsaampi, mutta ei se minua silti mitenkään haitannut, nautin vain täysin rinnoin sen pikku perheeni kanssa siitä joulutunnelmasta.

No, elämä kuljetti lopulta siihen että muutaman vuoden ruotsissa asuttuani ja oleskeltuani meille tuli avioero ja niiden  tapahtumien jälkeen palasin taas kotisuomeen. Mutta suhteeni jouluun ei kuitenkaan ollut muuttunut miksikään. Kumma kyllä, kaipasin silti- ja kaipaan nykyisinkin myös noita ruotsin jouluja ja joululauluja aina joulun aikoihin.

Aika kului ja perustin sitten täälläkin perheen ja niin nämä joulut täällä muuttuivat koko ajan mielikuvitusrikkaimmiksi kun saimme vaimoni kanssa kaksi poikaa. Joulut alkoivat olla entistäkin tunnelmallisemmat sekä jollain tavalla runsaimmat.  Pojilta ja meiltä vanhemmilta ei todella puuttunut mitään mitä tulee joulutunnelmaan.  Olin entistäkin onnellisempi jouluihminen’.

Näissä merkeissä sitten menikin kolmisenkymmentä vuotta.  Sitten noihin tunnelmiin tuli katkos noin kuutisen vuotta sitten…..ja tietenkin taas avioeron myötä kuten arvata saattoi.

Nooh, avioeron jälkeisenä vuonna ensin ajattelin että onhan minulla kuitenkin vielä tämä koira (Manne) ja kyllähän mekin osaamme joulusta nauttia.
Hankin runsaasti jouluherkkuja ja päätin että samat ruuat teen niin kuin aikaisempina jouluina.
Olin myös hankkinut runsaasti jouluisia cd-levyjä että koko joulun ajan meillä Mannen kanssa soi joulumusiikki.....jotain kuitenkin tuntui puuttuvan.

No, kaikesta huolimatta, en vain enää päässyt ihan siihen vanhaan joulutunnelmaan ja se oli tipotiessään.  Mannekin jo ajoittain näytti kyllästynyttä naamaa kun aina soi joulumusiikki.

Lopultahan sitten tein päätelmiä- ja oikeastaan ymmärsin että en enää pääsekään joulutunnelmaan koska ne tärkeimmät ihmiset puuttuu ympäriltäni. Olen kuitenkin aina ollut sellainen ihminen että itse en mielelläni tuputa itseäni, enkä ehdoin tahdoin mene kuokkimaan toisten ihmisten jouluihin ja heidän juhliin jos minua ei varsinaisesti kutsuta niihin.

Avioeromme jälkeisenä 1- joulupäivänä soitin nykyiselle exälleni ja pyysin häntä ja vanhempaa poikaani minun luokseni tänne Kantokadulle erittäin runsaalle, juuri valmistamalleni  jouluaterialle jonka olin ihan juuri valmistanut ja myös tarjouduin heidät hakemaan autollani. 
Olin näet typerän itsevarmana olettanut että varmaanhan he tulevat kun muistavat- ja tietävät kuinka maukkaita ne minun joulupöperöni tuppaavat olemaan.
Ei, heilläpä olikin kuulemma jotain muuta!
Niinpä jäin pöperöjeni- ja Mannen kans kaksistaan.  Syötin, syötiin ja syötiin. Puolet noista hankkimistani- ja valmistamistani joulupöperöista joutui sitten lopulta roskiin kun emme Mannen kanssa enää jaksaneet niitä enää syödä.

Tuo kyseinen joulu olikin käänteentekevä mitä tulee noihin minun joulutunnelmiin.  Olen alkanut jopa hieman karttaa jouluajatuksiakin, mitä lähemmäksi joulu oli fyysisesti tulossa. 
Kun tiedän että tämäkin asuinalue tyhjenee ihmisistä ja varsinkin kun tuo talon parkkialue tyhjentyy autoista kuten tänäänkin, tiedän että taas tulee meikälle pitkä ja yksinäinen yksinäinen joulu. Manneakaan kun minulla ei enää ole.
No, nyt on sentään tuo some ja sen kaikkinaiset mahdollisuudet, mutta ihmistähän sekään ei korvaa. Aavistelen kuitenkin että en ole ainoa ihminen täällä suomessa joka kokee joulunsa yksinäisyydessä.

Olen viime aikoina alkanut varautua jouluun kopioimalla tuonne tv-boxiin mahdollisimman paljon länkkäreitä ja minulle mieluisia elokuvia. Niitä sitten töllötä pitkinä joulupyhinä.  -Eli meikäpoika ratsastelee preerioilla colttti vyöllä ja tekee hirmutekoja kun muut nautiskelee joulutunnelmista.  ;)

Minulle kuitenkin sentään vielä satelee tuolta Somesta joulutoivotuksia ystäviltäni ja yritän vastailla niihin parhaani mukaan.
Tietenkin olen valmistautunut ruuan puolesta myös tähänkin jouluun hyvin kuten myös esivalmistellut ruokia.  Liekö sitten sitten kuitenkin tuolla alitajunnassa on toive että joku sattuisi vaikkapa käymään, kuka sen tietää.

No, kuitenkin aikaisemmasta viisastuneena noita pöperöitä voi sentään säilyttää myös pakkasessa.
J
En tällä kuitenkaan halunnut pilata teidän joulutunnelmianne hyvät lukijani. Minä olen kuitenkin jo sellainen "oppinut kissa" ja tapaan aina pudota omille jaloilleni.
Toivotan teille mitä rauhallisinta ja rakkaudentäyteistä joulua!   Minäpoka se kyllä pärjään….juuri voitin kaksintaistelunkin......pari nopeaa laukausta, puhallus piippuun ja soli siinä.  ✌☺

Täällä on myös näin paljon lunta tänään.



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Samanlaiset yksinäiset tunnelmat on yleensä täälläkin jouluisin. Pakko tunnustaa että silmät kyynelissä luin tän jutun.
Oltais voitu yhdistää jouluvoimamme mutta kun sinä olet niin toivottoman kaukana. Samanlainen historia on minullakin.

Rauhallista joulua sinulle kanssakulkija sinne pohjoiseen! T: Marketta
Leo Vierelä sanoi…
Minusta tuntuu että emme ole ainoita joilla on hieman yksinäistä jouluisin Marketta.
Kiitos sulle 'kanssaelämisestä', ehkä se joskus paistaa meidänkin risukasaan. :)

Hyvää uutta vuotta!....kun joulukin nyt meni.
Terveisiä täältä Tammisaaresta ja hyvää joulua kaikesta huolimatta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....