Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuuta 8, 2017.

...kuinka opin Ruotsinkielen...

Kuva
Puhuttiin tuossa äskettäin siitä kuinka opin aikanani Ruotsinkielen muutettuani Ruotsiin.
Sain siellä käsiini paljon ”En rolig halvtimme” ja ”Kalle Anka”- lehtiä. Niitä sitten illat lueskelin Ruotsi-Suomi sanakirja käsien ulottuvilla ja yllättävän nopeasti opin jo ihan auttavasti sen kielen. Lisäksi minulla oli tyttöystävä joka puhui minulle päivittäin melkein pelkästään ruotsinkieltä kun hän oli jo pienenä muuttanut ruotsiin eikä oikein osannut suomea, joten opin myös hyvin kuuntelemaan ja ymmärtämään ruotsin kieltä.

Noin vuosi minua aikaisemmin oli samaan kaupunkiin muuttanut myös eräs Tase- niminen kaveri samalta kotipaikkakunnalta mutta kylläkin eri kylästä kuin minä.  Hän oli käynyt aikanaan Sodankylässä oppikoulun jossa oli oppinut hyvin puhumaan ja kirjoittamaan ruotsin "koulukieltä".
Hän ei vain sitten ikävä kyllä ymmärtänyt mitään kun ruotsalainen hänelle jotain vastasi kysyttäessä.  Me näet silloin asuimme Göteborgin murrealueella ja vaatii hieman totuttautumista …

...yksinäinen hevosmies ratsastaa ilta-aurinkoon....

Kuva
Oli 60-lukua ja olimme velipoikani Taiston kanssa olleet puolitoista kuukautta Ulingasjokivarressa Mäntylän Kallen palstalla ajamassa puutavaraa välilanssilta jokilanssille uittoa varten. Meillä kummallakin oli omat hevosemme, minulla ”Poju”ja Taistolla ”Putte”.  Putte oli iso, ronski ja roteva hevonen joka meni aina edellä kun esimerkiksi tietä tehtiin. Me tultiin aina Pojun kanssa perästä. Pojun ’säkäkorkeus’ oli jonkin verran matalampi ja se oli jo ”miehen iässä” kun Putte oli vielä ”nuorukainen”.  Ihmeen sitkaasti Poju kuitenkin vielä jaksoi vetää ja todella suuria kuormia kun vain oli valmis rekitie alla. Umpihangessa se ei tykännyt ollenkaan kahlata. Oli jo aika myöhäinen talvi ja todella aurinkoiset päivät. Lumi suli reippaasti aina päivän aikana ja pälvipaikat metsässä suurenivat ihan silmin nähden. Jo iltapäivisin oli se tekemämme varsitie aina niin pehmeä  että kuormat piti puolittaa aamuisista kuormista.  Aamuisin  kun suunnilleen kuudelta aina lähdimme lanssille, oli vars…

...haitaristin nimettömän menetys....

Kuva
Noilla soittokeikoilla joissa olen ollut, usein ihmettelevät sitä että minulla puuttuu oikeasta kädestä nimetön sormi…tai reilusti puolet siitä.
Joudun aina selvittämään tämän saman tarinan missä se meni poikki ja miten.  Ajattelinpa laittaa siitä selvityksen jopa tännekin.  ;)
Olin 8-vuotias ja olin juuri saanut pari päivää sitten joululahjaksi aivan uudet poikasten kokoiset ja aivan oikeat nahkaiset työkintaat niin kuin miehilläkin oli siihen aikaan.  Myös veljeni Taisto sai samanlaiset.
Malttamattomana odottelimme tapaninpäivää että pääsisimme kintaita kokeilemaan käytännössä, kun joulupyhänä kotona eivät päästäneet meitä sinne puuliiteriin, koska se pyhäpäivä piti ”pyhittää”. Silloin ei muuten saanut edes kylästelläkään vaan piti pysyä tiiviisti seinien sisäpuolella.
Äiti oli myös kutonut niihin kintaisiin juuri sopivat villalapaset.  Kyllä pidinkin kintaita kädessäni koko joulupyhän, hyvä että maltoin ottaa ne pois silloin kun aloin syömään.
Tulihan vihdoin myös se tapaninpä…