Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuuta 5, 2017.

Kuvataiteen / Musiikin- värkkääjän Blogi: ....itsekkyyttä, kiittämättömyyttä....

Viimeisimpiä aatoksia.   Kuvataiteen / Musiikin- värkkääjän Blogi: ....itsekkyyttä, kiittämättömyyttä....: Tänä aamuna ”ykkösen aamussa” yhtenä teemana oli itsekkyys ja sen kautta mm. kiittämättömyys. Tuosta tuli mieleeni eräs tapaus tällä Kanto...

....itsekkyyttä, kiittämättömyyttä....

Kuva
Tänä aamuna ”ykkösen aamussa” yhtenä teemana oli itsekkyys ja sen kautta mm. kiittämättömyys. Tuosta tuli mieleeni eräs tapaus tällä Kantokadulla joka jäi mieleni päälle kaivertamaan.

Yhtenä marraskuun yönä noin pari vuotta sitten heräsin taas kerran pakottavaan tarpeeseen nousta vessakäynnille ja ajattelin juoda siinä samalla myös lasin vettä. Vilkaisin samalla ikkunasta ja huomasin tumman lumisen ihmismytyn juuri tuossa parvekkeeni alapuolella. Menin parvekkeelle ja koetin kysyä tuolta ’ihmismytyltä' että onko jokin hätänä.
Pitkähiuksinen nuori tyttö hyvin kankeasti mumisi jotain mistä en ensin tahtonut saada selvää. Kuitenkin lauseen loppuosasta lopulta  erotin sanat: ”en enää jaksa- enkä pysty, paleltaa". Puin kiireesti jotain lämpimää päälleni ja menin tytön luo ja selvisikin että tyttö asuu kohtuullisen lähellä, eli noin 250- 300 metrin päässä olevassa kerrostalossa. Niinpä lähdin tätä velttoa tyttöraasua saattamaan sinne. Todella humalainen tyttö paleli ja vapisi k…

...pyhäinpäivänä...

Kuva
Tuossa juuri kun laitoin parvekkeelleni Pitkäkestoisen kynttilän palamaan Taistoveljen muistolle, minuun iski  taas kova ikävä.
Tästä ei ole kuin pari vuotta kun Taisto päätti maallisen vaelluksensa tuolla Lapin keskussairaalassa.  Muistan sen päivän tapahtumat vielä elävästi kaikkien silloin tuntemieni tunteiden kautta joista en tässä ala avautumaan.
Ulkopuolinen varmaan sai meistä sellaisen kuvan että me emme oikein olleet ”sokeriystäviä”.  Voin kuitenkin kertoa tässä ja nyt että me olemme aina ”eläneet elämämme toistemme kautta”. Minulle on aina ollut tärkeää tietää miten velipojan elämä menee ja samaa voin sanoa myös Taiston ajatelleen.
Viimeisinä aikoina olimme paljon kanssakäymisissä ja varsinkin minä olin huolissani Taiston viimeaikaisesta voinnista kun aloin huomata että hän vähitellen ja vääjäämättä  hiipuu pois.  Aloin myös nähdä kuinka hän alkoi väsyä elämäänsä ja sen viimeaikaiseen ”tarjontaan” hänelle.
Tuntui että hän ei halunnut hetkeksikään jäädä asuntoonsa  omien aj…