.....yritykseksi meni....kepponen....


Nyt taas kun ollaan keväässä muistini hakeutuu vääjäämättä sinne kotikylään Unarinjärven rantamille.  Kohta Unari alkaa taas tulvimaan, mutta enää siellä selällä eivät puksuttele uiton moottoriveneet niin kuin ennen.
Järven rannat silloin minun nuoruudessani olivat tulvillaan  erikokoisia puutavaralanssia joita nuo hinaajat aina kävivät hakemassa ja hinasivat ne Meltausjokisuulle josta ne päästettiin virran mukaan kohti Ounasjokea.

Oli vuosi -60.  Sinä talvena ajettiin tukkeja ja pöllejä myös kylän rantaan ”Takakaaviin”.  Siitä tulikin kohtalaisen suuri lanssi.  Meidän porukka sai silloin keväällä urakan tehdä tuon lanssin ympärille ns. ”varauspuomituksen” että puutavara ei karkaa sitten kun vesi alkaa nousemaan.
Minä olin silloin 10- vuotias ja olin sitä puomitusta tekemässä isoveljeni Taiston ja Iipon kanssa.
Hommassa meni monta päivää senaikaisten puutavarakairien kanssa.  Tukin molempiin päihin piti tehdä reikä jonka läpi ujutettiin jämerät rautalenkit jotka puutavarayhtiö meille toimitti ennen työn alkamista.  Näillä lenkeillä sitten yhdistettiin seuraava tukki ja niin edelleen, kunnes lanssi oli kierretty kokonaan.
Se alue olikin valtavan suuri aina ”uimaniemennokasta” ”arviitinrantaan”.
Kun vesi sitten oli noussut tarpeeksi, me sama kolmikko ’vyörytimme’ lanssin pinotavaran (pöllit) siihen veteen vapaaksi. Hädin tuskin se puutavara mahtui siihen varaukseen eikä meidän tarvinnut sitä puomia enää jatkaa.
Kun vesi oli noussut ’äärimmilleen’,  tulla puksutti uiton moottorivene miehineen kohti Takakaavia vetäen perässään yli kaksisataa metriä pitkää jämerää uiton omaa puomijonoa jolla he kiersivät sen meidän kokoaman pyrään kokonaan umpinaiseksi ympyräksi.  Samalla he keräsivät siitä meidän tekemästä varauspuomistosta puutavarayhtiön rautalenkit pois ja toivat rantaan. Pyräs oli valmis pois haettavaksi.
Silloin oli vain niin paljon kiirettä että se Uiton ponttoonihinaaja ei ehtinyt melkein kahteen viikkoon tulla tuota pyrästä hakemaan hinaukseensa.

Vesi oli ehtinyt alkaa laskemaan ja suuri osa siitä puomilenkistä oli sen vuoksi maalla kun huomasimme että hinaaja oli tulossa Unarin luusuasta Takakaavia kohti.
Juoksimme Mikon kanssa rantaan ’pirut mielessämme’. Ajattelimme vielä sitä hommaa hieman vaikeuttaa sitomalla niillä rautalenkeillä sen puomin lähimpänä olevaan petäjään joka oli  ehkä 15cm halkaisijaltaan.  Se oli aikaisemminkin siinä ollut varmistuksena ettei pyräs karkaa omia aikojaan.  Se oli kuitenkin otettu siitä pois sen jälkeen kun vesi oli laskenut ja puomi oli maalla.
Vakuutettiin ja uskoteltiin itsellemme että eihän tämä ole pahan tekemistä. Uiton miehillä on vaan unohtunut ottaa se irti.
Ehdimme sopivasti ”ankkuroimaan” tuon pyrään uudelleen kun hinaaja oli jo kiinnittäytymässä pyrääseen.
Nousimme siihen Takakaavin  kiviröykkiön päälle ihailemaan hinurin vetohaluja.  Uskoimme että saammekin ihailla sitä pidempään kun se ei niin vain siitä lähdekään liikkeelle.
Hinaajan moottori alkoi ärjyä tavallisesti voimakkaammin.  Ensin pyräs alkoi mennä soikion muotoiseksi ja näytti siltä että koko pyräs on liikkeellä. Arvelimme että kohta se pysähtyy ja hykertelimme mielissämme.
Vielä mitä! Pyrään liike vain nopeutui ja kovan paukkeen kanssa se meidän petäjä lähti juurineen pyrään mukaan!  Siellä Riunan selällä mennessään koko pyräs näytti joltain elukalta pikku häntineen.

Kyllä meitä poikia silloin kismitti. Onneksi meillä molemmilla sentään oli vielä Aapolan navetasta pöllimiä pilliklubin pitkiä natsoja, niinpä me pistettiin ’rauhan tupakaksi’.



Takakaavi

Riunanselkä

Kesää kohti

Uimaniemennokka



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Nuinhan se uitto tuolla järvellä yleensä meni. Oli mukavaa aikaa!

T: uiton hommissa ollu. (tuolloinki mutta olin meltausjoella)
Lissää vain näitä muistelmia

Tämän blogin suosituimmat tekstit

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...

....."Krupunaru" löysällä.....